Mitä tekevätkään muiden maiden hallitukset, esim. Suomen.
Eivät varmaan mitään. Uhkahan ei koske suoranaisesti meitä.
Pahoittelemme tapahtunutta.

Irakissa terroristit, nämä järjen jättiläiset ovat ryhtyneet tekemään pommi-iskuja irakilaisia eli omaa kansaansa vastaan kun amerikkalaisten sotilasleirit on niin tarkkaan vartioitu. Mutta hei, elämä on! Tavalliset irakilaisethan tukevat terroristien mukaan amerikkalaismiehitystä, joten nehän saavat mitä ansaitsevat, eikö niin?

Liitytään NATOON, päästään mukaan tapahtumien keskipisteeseen, eikö niin?

Voidaan käydä laskemassa tavallisten, viattomien ja syyttömien sinkkiarkkuja Helsinki-Vantaan lentokentällä

Mistä pommi osasikaan poimia metromatkustajien joukosta juuri ne brittiäänestäjät jotka ovat hallituksen takana, ja jättää opposition kannattajat ja ulkomaalaiset syrjään tuholta?

Toivottavasti seuraava pommi sitten räjähtää vaikka Animalian toimistossa tai jossain muussa puunhalaajahippien paikassa, niin ymmärrätte, että terroristi ajaa vain omaa asiaansa, eikä teko ole missään nimessä oikeutettu.

Vastuunsa on myös medialla. Jos jokaista huonoa uutista ei aina reviteltäisi joka lehden etusivulla ja kaikkien uutisten ykkösaiheena, näiden iskujen mainosarvo putoaisi huomattavasti.
Terrorismi elää keltaisen lehdistön selluloosasta.

Jos vaimosi ja lapsesi olisivat olleet uhrien joukossa, kirjoittaisitko samalla tavalla, Prospero? Politiikka saa arvostelukykysi samentumaan. Vai hankitaanko tuollaisilla kirjoituksilla sitä tunnettua, vankkaa kirjallisen, vasemmistolaisen eliitin tukea?

Olet lainannut minun "yksipuoliseksi ja -silmäiseksi" kutsumastasi blogikirjoituksesta viestisi ensimmäiset lauseet.

Jos olisit maininnut lauseiden kirjoittajan, lukija olisi voinut tarkistaa asian. (Lisäksi copyright koskee myös blogikirjoituksia.)

Kuten koko sivistynyt maailma, mukaan lukien palestiinalaiset ja iranilaiset, olen sitä mieltä, että terrorismi siviiliväestöä kohtaan on barbaarista ja tuomittavaa.

Blogikirjoitukseni ylisti lontoolaisten tunnettua rohkeutta pahemmissakin hyökkäyksissä.

Pirkko

Kaikki terrorismi pystyy aina perustelemaan oman olemassaolonsa ja terrorin oikeuden. Kaikki.

Esittämäsi ajatus on hyvin mielenkiintoinen, tosin hieman kärjistetty.

Yhdysvallat on sodassa, ja se on päättänyt määritellä vihollisekseen koko islamilaisen maailman, tai laajemmin koko sekularistikristillistä hegemoniaa häiritsevän maailman.

Sotiminen on kaksisuuntainen toimenpide, väistämättä myös sekularistikristillisestä maailmasta tulee jonkun vihollinen. Siviiliuhreja siinä sitten syntyy molemmilla puolilla.

Kannattaa muistaa, että myös suomi on sekularistikristillinen valtio, monet kansaamme edustamaan valitsemamme poliitikot ovat kovasti vakuutelleet suomen seisovan yhteisessä läntisessä rintamassa. Natoon liittymisestä ja Eurooppalaisesta yhteisarmeijastakin on ollut puhetta.

Suomen onneksi monet muut maat, esim. Englanti ja Espanja ovat olleet vahvemmin liikkeellä, esim. lähettäneet taistelujoukkoja Irakiin.

Sinänsä olet aivan oikeassa siinä, että sodassa ei tunneta viattomuuden käsitettä. Tarkoituksenmukaiset määreet ovat liittolainen, ja vihollinen.

Yleensä sodassa vihollisia tapetaan, ja liittolaisten tappamista pyritään välttämään.

Tätä on länsimaisen individualistin hyvin vaikeaa hyväksyä. Yksilöfilosofiselta kannalta katsottuna juuri minä itse olen aina syytön ja viaton. Minä en äänestänyt Paavo Lipposta, minä kävin oikein sodanvastaisessa mielenosoituksessakin, ja joskus olen kirjoittanut pasifistisia kirjoituksia oikein internettiinkin.

Suurin osa islamilaista maailmaa vastustaa ehdottomasti terrorismia ja haluaa olla hyvissä väleissä maailman muun väestön kanssa. Tämä tiedetään Yhdysvalloissa.

Monien islamilaisten maiden nuoret opiskelevat englantia ja ovat kovasti innokkaita menemään USA:han opiskelemaan.

Yhdysvalloissa asuvat muslimit ja heidän uskonnolliset johtajansa kuuluvat tähän maltilliseen enemmistöön.

Maailma ei ole niin jakaantunut kuin ääriryhmät väittävät.

Sori vaan, mutta aika käsittämätön mielipide! Nyt järki käteen, pelle.

Tämä keskustelu oli tietysti odotettavissa.

Minun mielestäni ketään ei saa vahingoittaa, koskaan, missään, millään tavalla. Mitkä pahat teot toisia kohtaan ovat sitten hyväksyttäviä? Tämäkö vain on terrorismia siviiliväestöä kohtaan? Missä on logiikka?

Lassi, korjaathan tuosta Lukulampun alta Parosen kokoelman nimen. Häiritsee silmiäni joka kerta.

Muuten olen sitä mieltä, että me kaikki olemme syyllisiä - ja syyttömiä. Sitä ambivalenssia on niin vaikea kestää.

En puolusta terroristeja, mutta ymmärrän heidän logiikkaansa ja kostonkierrettään. Poliitiikkojen pitäisi keskittyä terrorismin syiden ehkäisemiseen eikä sen oireiden hoitamiseen.

Edsel, satojatuhansia irakilaisia siviilejä kuoli Usan talouspakotteiden aiheuttamaan nälänhätään. Käsittääkseni myös tuhansia siviilejä kuoli "täsmäaseiden" pommituksissa. Yksikin kuollut on tietenkin liikaa. Ironiasi ei oikein viillä.

Antikommunisti, toivon, että seuraava pommi räjäyttää sinun tajuntasi arvostamaan rauhaa ja harmonista yhdessä eloa.

vallaton, hypoteesisi on äärimmäisen typerä. Yhtä hyvin voisin kysyä sinulta, entä jos sinä olsisit irakilainen muslimi ja täsmäpommitus olisi tappanut sinun perheesi? Missä on vasemmistolainen eliitti? Onko se samaa joukkoa, joka profiloituu työväenpuolueeksi neljän vuoden välein?

Blogisisko, mikset sinä koskaan ylistä puna-armeijan sankarillisia suorituksia eurooppalaisen sivistyksen vaalimiseksi? Vilkaisepa joskus Berliinin viimeisiä päiviä tellkarista. Ohjelma on tehty Beevorin mainion kirjan pohjalta.

Hanhensulka, olen samaa mielta kanssasi.

Anttia, ihminen ei halua tarkastella morrallista vastuutaan, on helpompi kuulua suuren enemmistöön ja vihata massapsykoosissa.

Blogisisko, irakilaisten on varmasti yhtä helppo rakastaa jenkkejä kuin sinun venäläisiä. Supervalta on kohdellut heitä varsin karkeasti: ensin talouspakotteet ja sitten invaasio. Ja taustalla vain taloudellinen hyöty, öljy.

Seija, olen samaa mieltä kanssasi, mitkään pahat teot eivät ole hyväksyttäviä toisia kohtaan. Se ei estä kuitenkaan minua tarkastelemasta niiden syntymisen logiikkaa tai syyllisyyden ja viattomuuden monimutkaisuutta.

Mutta, Lassi, minähän rakastan venäläisiä. Rakastan Tolstoita ja Tsehovia ja Horowitschiä ja lukemattomia muita. Olen jopa käynyt venäjän alkeiskurssin.

Minä en yleensäkään vihaa mitään kansallisuutta. Minulla on ystäviä eri rotuja, uskontoja ja kansallisuuksia edustavien ihmisten parissa.

Mutta minä vihaan natsismia, fasismia ja kommunismia, noita viime vuosisadan hirviöitä.

Sortovuosia kuvaavien tyttökirjojeni päähenkilö Aurora on venäläisen naisen ja suomalaisen miehen tytär.

Jo isoisäni rakasti Pietaria ja venäläisiä. Hän sanoi "Boshevikit pilasivat". Olen samaa mieltä ja toivon kaikesta sydämestäni, että venäläiset saisivat joskus kokea demokratian.

Demokratian levittäminen väkivallalla maailmassa alkaa olla sukua ristiretkille. En voi jakaa toivoasi, Pikko hyvä.

Olisiko maailman pitänyt esimerkiksi antaa Hitlerin levittäytyä rauhassa ja perustaa kaikkialle keskitysleirejään?

Minun mielestäni ei pitäisi kunnioittaa niin ylenpalttisesti kansojen suvereenisuutta, joka on tyrannien paras turva. Diktaattorien toimiin ja varsinkin heidän alkamiinsa kansanmurhiin pitäisi kansainvälisen yhteisön puuuttua ajoissa.

Saddam Hussein olisi pitänyt kukistaa jo ajat sitten, niin Irakin kansa olisi säästynyt tuholta ja sodalta. Muiden muassa kurdeja ja monia muita kansanryhmiä kuoli siellä Saddamin vainoissa jo ennen sotaa.

Kunnollisen demokratian parhaita puolia on se, että kukaan ei saa hallita liian kauan ja muuttua yksinvaltiaaksi.

Minulla on työhuoneeni seinällä jättiläismäinen kuva intiaanipäälliköstä. Se muistuttaa minua kansanmurhaaajista, tappajakansasta, joka tappoi ahneuksissaan oman maansa alkuperäisväestön. Ja sama meno tuntuu jatkuvan. Pois alta muslimit ja muut vääräusloisetm täältä tulee tappajakansa demokratian lippua liehuttaen.

Intiaanipäällikön kuvan alla lukee:
"Holy mother earth, the trees and all nature are witnesses of ou thoughts and deeds."

Kioton sopimuksesta en edes viitsi alkaa puhua. Sehän tulee jäämään oikeaksi epädemokraattisuuden, itsekkyyden ja välinpitämättömyyden muistomerkiksi.

Otin taas hyllystäni luettavaksi Parosen kokoelman Maailma on sana, joka Lassillakin on luvukulampun alla. Siinä on paljon meille tähänkin keskusteluun. Suosittelen.

Paronen, sekatyömies,: "Miettiessäni mitä sivistys on minusta tuntuu ettei se ainakaan ole sitä mihin sitä käytetään."

Terveisiä vaan sivistyneelle maailmalle!

Eurooppalaiset menivät koskemattomaan Amerikkaan satoja vuosia sitten. Et anna sitä meille eurooppalaisille vieläkään anteeksi. Syytät meidän jälkeläisiämme yhä satojen vuosien takaisista teoista.

On kiinnostavaa tietää, miten suhtaudut esimerkiksi entisiin neuvostoliittolaisiin, jotka ovat mellastaneet Itä-Euroopassa aivan äskettäin. Suhtaudutko heihinkin yhtä ankarasti?

Nyt sanotaan, että saksalaisille ja venäläisille täytyy antaa anteeksi, unohtaa kaikki entinen. Voisimmeko antaa vihdoinkin anteeksi myös Amerikkaan menneille uudisasukkaille?

Minä olen brittihallituksen tukija, joten kohta varmaan rytisee pääkaupunkiseudulla. Tuen myös USA:n terroristipolitiikkaa. Terroristien kanssa ei neuvotella, heidät ammutaan. Massamurhien suunnittelijoilla ei ole ihmisoikeuksia. Ehkä joku puunhalaajahippi loukkaantuu tästä mielipiteestä, mutta mitä sitten?

Afrikassa menee paljon huonommin kuin Lähi-Idässä, mutta silti esim. islaminuskoiset somalit eivät ole hirveästi tehneet terroristi-iskuja. Rikkaiden saudisukujen vesat ne ovat enimmäkseen maailmalla jihadia levittäneet. Selittäkääpäs tämä, jos kerran terrorismi johtuu vain huonoista elinoloista.

Käypä Keimo lukemassa Hanhensulan blogia: siellä käsitellään saudien tilannetta,

Blogisiskolle en voi olla siteeraamatta Pablo Nerudan runoa The United Fruit Co., sen loppua:

Verenjanoiseen kärpäsparveen
purjehtii The United Fruit
ja ahtaa kahvin ja hedelmät
laivoihinsa jotka lipuvat tiehensä
kuin tarjottimet, kukkuroillaan
hukkuvan maan aarteita.
Ja samanaikaisesti
satamien sokerikuiluissa
käpertyy intiaani elävältä
sarastuksen huuruihin:
ratasruumis, nimetön
esine, varissut numero,
kuolleen hedelmän
mätänemään viskattu terttu.

Vaikka runo on vuosikymmenten takaa, ei paljonkaan ole muuttunut, näinä globaalikapitalismin aikoina, vai mitä nimeä tästä talouden ylivallasta tahtookaan käyttää. Mutta runo ei ole vuosisatojen takaa, ajalta, kun uudisasukkaan koskemattomaan Amerikkaan saapuivat.

Tarkoitin loogisuudella sitä, että jos tuomitaan, niin tuomitaan sitten kaikki siviileihin kohdistuneet iskut, vaikka ne olisikin tehty länsimaisen demokratian nimissä.

Missä olivat maailman tuomio ja närkästyneet blogikirjoitukset silloin, kun venäläiset hyökkäsivät pieneen tsetseenikylään? Miksi ei uutisoitu ”ainakin viisikymmentä siviiliä kuoli”? Miksi surun raastamia valtionpäämiehiä ei ilmestynyt tv-ruutuihin kertomaan järkytyksestään? Siksi, että kukaan ei todellakaan välittänyt eikä välitä vieläkään. Vain meidän länsimainen elämämme on pyhä.

Miksi ummistamme silmämme siltä, mikä ei vaikuta meidän oman hyvinvointimme jatkuvuuteen? Miksi emme ymmärrä, että epäoikeudenmukaisuus loppujen lopuksi aiheuttaa tämän kaiken? Miksi Irakiin saa hyökätä mutta ei esimerkiksi Saudi-Arabiaan, jossa siviileitä kivitetään ja ammutaan uskonnon nimissä jatkuvasti? Miksi jotkut murhat ovat hyväksyttäviä ja toiset taas eivät?

Aika naiivi kirjoitus, tiedän, kirjoitettu turhautuneen raivon vallassa. Uskon, että nyt niitämme sitä, mitä olemme kylväneet.


PS. Pablo Neruda ei saanut Nobeliaan aiheetta.

On oikein hyvä palauttaa mieleensä historiaa, itse kunkin. Länsimainen maailma on jättänyt huomiotta niin paljon julmuutta, ettemme tosiaankaan ole viattomia, syyttömiä, aivan kuten Prospero lastussaan (vai mitä nimeä hän teksteistään tahtookaan käyttää) kirjoittaa. Itä-Timor, Tsetsenia, Afrikan monenmonet sodat... Mutta toisaalta kuitenkin olemme syyttömiä juuri niihin konkreettisiin tekoihin, niihin julmuuksiin: me emme tappaneet, me vain suljimme silmämme ja korvamme niiltä, ja vaikka emme sulkeneetkaan, emme silti voineet kovinkaan paljon tehdä, että ne julmuudet loppuisivat. Mutta vähitellen, vähän kerrassaan.

USAn ja Saudi-Arabian taloudelliset intressit ovat nyt yhteneväiset, niinhän ne olivat vielä reilut kymmenen vuotta sitten Irakinkin kanssa. Oljy liikuttaa maailman taloutta, senhän pörssikurssit nytkin ovat osoittaneet. Ja kuitenkin meidän, kenen?, olisi pian ratkaistava, mitä öljyn jälkeen.

Mirjam,
jospa laittaisit rehellisyyden nimissä tähän vielä sen Nerudan ylistysrunon Stalinille. Saihan hän Stalinin rauhanpalkinnonkin vuonna 1953.

Muistaakseni Kekkonenkin sai kaikenlaisia prenikoita Neuvostoliitosta, taisipa Paasikivikin saada. Minun muistini mukaan he eivät olleet kommunisteja, mutta ottivat ne kohteliaasti vastaan. Kekkonen joi vodkaa isäntiensä kanssa, kalasti ja metsästi. Olisi varmaan kannattanut kieltäytyä, rehellisyyden nimissä.

Neruda oli loppuun asti kommunisti ja Stalinin ihailija, vaikka sai tietää totuuden Stalinin hirmutöistä. Totuus masensi kuitenkin häntä jossain määrin.

Neruda kirjoitti useita runoja Stalinille. Oodissaan, jonka hän kirjoitti Stalinin muistolle, hän ylistää tätä "ihmisen kypsyyden huipentumaksi", "kuuksi", "jättiläiseksi, jonka olkapäillä vainottu rauhan ruusu saa lepopaikan." Neruda ei puolustanut vainottuja kirjailijoita, ei tuominnut Tsekkoslovakian miehitystä jne.

Lorca sanoi osuvasti Nerudasta: "Hän on lähempänä verta kuin mustetta."

Minun ukkinikin, joka joutui vankileirille 22-vuotiaana 1918 osallisumatta yhteenkään taisteluun, kantamatta asetta, oli osuuskauppamies kuolemaansa saakka. Ihmisellä voi olla aatteensa, vaikka hän näkee, että maailma muuttuu ympärillä. Niin lienee ollut Nerudallakin. Neuvostoliitto otti vastaan maanpakolaisen 1950-luvulla. On ymmärrettävää, että silloin syntyi runoja, joita Pirkko siteeraat. Neruda kuitenkin saattoi palata kotimaahansa muutaman vuoden kuluttua ja häntä arvostettiin muuallakin kuin Chilessä, Nobelin arvoisesti. Pinochetin sotilasjuntta mursi jo sairaan miehen henkisesti hyvin nopeasti syksyllä 1973. Neruda oli lähellä verta, näkihän hän riistoa ja julmuutta paitsi kotimantereellaan myös Euroopassa. Toisaalta hänen oma elämänsä oli hyvinkin varakasta ja turvallista vuosikymmenet. Mutta eipä hänen tuotantoaankaan voi mitättömäksi sanoa, tuskin Lorcakaan sitä tarkoitti, Nerudan ystävä kun oli.

Jos jotakuta kiinnostaa enemmän:
(ja tietoa kyllä löytyy)

http://www.chile-seura.fi/elamakerta_lue_lisaa.html

Mirjam,
ihailisitko Sinä jotakin runoilijaa, joka olisi kirjoittanut ylistysrunoja Hitlerille ja kannattanut häntä kuolemaansa asti, vaikka olisi tiennyt hänen hirmutöistään.
Jossain on raja.

Miten olis tällainen "tulkinta"?

Ne joilla on hallussaan poliittis-taloudellinen ja sitä myötä useimmiten myös sotilaallinen hegemonia (yleisesti sanoen - ideologinen valta) vetävät myös mediaa - tuota hyeenan hahmoista demokratian "moraalinvartijaa" ja kontrolli-instituutiota - perässään.

Mutta ei hyeenakaan ole loppujen lopuksi kiinnostunut mistään muusta kuin isännästään (hegemoniasta).
Se haukkuu ääneen vain silloin, kun "isännälle" sattuu jotain ikävää.
Muut ovat "vähemmän" kuin isäntä ja sen kaverit - eräänlaisia nobodyja, joiden onnettomuuksista tai joihin kohdistuneesta väkivallasta tuo "raadonsyöjä-haaskaeläin" (media) ei hyödy mitään.

Tämä on median moraali, ja tämän vuoksi se pysyy lähes vaiti sellaisista kärsimyksistä, jotka EIVÄT MYY.
(Esimerkki: Onko media ollut enää aikoihin kiinnostunut tsunamin aasialaisten uhrien kohtalosta? V. EI.)

Jos on olemassa perusteellisesti vääränlaista uskollisuutta, niin sitä on juuri median - useimmiten näkymätön tai naamioitu (mystifioitu) - uskollisuus hegemoniaa kohtaan.
Hyeenakaan ei pure ruokkivaa kättä - ainakaan tosissaan...

Yksinkertaista, raadollista mutta totta.

***
Mutta Blogistan on - ainakin toistaiseksi - poliittis-taloudellisen vallan kontrolloimattomissa.
Se on tällä hetkellä ylivoimaisesti kaikkein vapain tiedonvälityssysteemi maailmassa. Kuinka kauan?

Nerudan runot ovat oman aikansa teoksia: hänen keskeinen tuotantonsa EI ole Stalinin ylistystä. On väärin typistää hänet stalinistiki, niin kuin Pirkko teet. Hänen runonsa syntyivät siitä, mitä hän näki ympärillään, hänhän kirjoitti hyvinkin konkreettisesti, jos niin voisi sanoa. Hanhensulka sanoikin omassa blogissaan, että yhtään kommunistista, sen paremmin kuin sosialistista valtiota ei ole vielä ollut, fasistisia kyllä.

Kaivoin Nerudan esille siksi, että muistaisit, mitä eurooppalaiset tekivät Amerikassa sinne tultuaan, tekivät vuosisadat. Niistäkin teoista vaiettiin, juuri tuon periaatteen mukaan, minkä Rauno Räsänen tuossa edellä tiivistää. Neruda yhtenä kirjoitti niitä julmuuksia näkyviin runoissaan. Se riittää elämäntyöksi: hän ei ollut fasisti.

Ja suurin osa hänen tuotannostaan on aivan muuta kuin poliittista runoutta, sitä vain ei ole suomennettu. Oodeja hän on kirjoittanut runsaasti, mm. sipuleille.

Puolustat, Pirkko, omaa aatettasi, kristinuskoa, vaikka senkin historiasta löytyy hyvin verisiä ja julmia vaiheita, se on tuottanut kärsimystä tuhansille. Kuitenkin sen ydin, joka minun nähdäkseni on Jeesuksen vuorisaarnassa, kantaa ajasta toiseen. Ei sekään ole missään puhtaana toteutunut.

On sanottava vielä, että minä en ole kommunisti, en stalinisti, en minkään puolueen jäsen, en ole koskaan ollutkaan. Olin lapsi vielä Tsekkoslovakian miehityksen aikaan. Mutta hyvän runon silti aina tunnistan.

Lisään vielä: en ihaile Nerudaa niin kuin en yleisesti ottaen ihaile ketään (isääni ja äitiäni ihailin kun olin pieni, samoin soitonopettajaani); hän oli runoilija, siksi kiinnostava. En ole hänen runojaan vuosiin lukenut. Mutta eilen luin, luin myös postuumin Kysymysten kirjan.

"Kun laulaa veden sini,
miltä tuoksuu taivaan ääni?"

Lopetan Neruda-aiheen osaltani tähän - täällä Lassi Kämärin blogissa. Pahoittelen, Lassi.

Kuulen toisen maailmansodan kaiut puheessasi. Otitko samasta suusta talteen myös syanidikapselin?

En ymmärrä terroristien logiikkaa, täysin. En hyväksy heidän toimiaan tietenkään.

Mikään ei silti tunnu loogisemmalta ja väistämättömämmältä kuin se, että meillä on joka päivä enemmän ja pahempaa terroria keskuudessamme.

Vastakulttuureita on nähty monenlaisia, rauhanomaisia ja vähemmän rauhanomaisia. On pakko tunnustaa, että niistä ei ole ollut vähintäkään haittaa tai uhkaa sille hengelle (älää nyt kysykö mille... lukekaa Käymälästä mitä tarkoitan)joka länsimaissa ja varsinkin amerikassa on ollut määrätietoisen työn alla jo 200 vuotta.

Koko Neuvostoliitto oli pelkkä vastakulttuuri, samoin natsi-Saksa. Rock... eräänlainen tyhjiöön syntynyt vastakulttuuri sekin. Kaikki ne on syöty, sultettu, ja mikä ihmeellisintä muunnettu länsimaiseksi pääomaksi, voitoiksi. Nyt on lopun maailman vuoro joutua samaan yhdenmukaistavaan ja noloksi ja hävettäväksi provinsiksi tekevään kitaan.

Varmaan Moskovaakin niin kuin Bagdadiakin kiinnostaa enemmän olla pääkaupunki kuin Kalifornian provinssi, joka on ehdoton tulevaisuudennäkymä (ellei jo nykyhetki), mikäli angloamerikkalaisten haaveet toteutuvat.

On päivän selvää -lapsikin tämän ymmärtää- että terrorin otteet tulevat kovenemaan ehdottomaan äärimmäisyyteen, eikä edes alkuleikkiä ole vielä nähty. Jenkit eivät tule antamaan uhkakuville periksi, siksi heidän on aivan pakko sortua ylpeyteensä jotain muuta, tuskallisempaa tietä.

Tämä ei ole mitäään uhkakuvien maalailua, päin vastoin, kaikkein lohdullisin ja kivuttomin mahdollinen tulevaisuuden näkymä nykytilanteessa. Toivotaan, että se on pian ohi.

Tämä vain tällaisena uutiskatsauksena siitä mitä hiekkalaatikoillakin jo puhutaan.

Jos kukaan on yhtään viitsinyt seurata amerikkalaista kulttuuria viimeisen neljänkymmenen vuoden ajalta, ei parempaa kiteytystä kuin se minkä Jack Nicholson sanoo Dennis Hopperille elokuvassa Easy Rider: "Tämä on helvetin kaunis maa, mutta en kyllä voi käsittää mikä siinä meni päin hevettiä."

Elokuvan lopussa annetaan jonkinlainen vastaus. Amerikka oli aina 50-luvulle maa, jossa kaikki, aivan kaikki asiat, olivat paremmin kuin missään muualla maailmassa. Kapitalismi oli siinä vaiheessa. Se tuotti hedelmää. Ja sen oksistojen kätköissä elivät miljoonat erikoiset pienet lajit sen hedelmistä salaa.

Nyt vaihe on se, että sen oksien kätköissä ei elä enää yhtään mikään siltä salaa. Arbait mach frei, raha vapauttaa! Jos ei ole rahaa on kaasukammio. Yksinkertaista. Lukutaidotonkin osaa lukea amerikkalaisen kulttuurin viimeisen 30-vuoden tuoteista tämän viestin.

Täytyisi hyväksyä se, että asiat muuttuvat. Täytyisi pystyä kohtaamaan asiat, jotka ovat ilmeisiä ja totta. Amerikka ei todellakaan, enää pitkään aikaan ole ollut maa, jossa mikään asia olisi paremmin kuin missään - paitsi ehkä pornonäyttelijöiden toimeentulo. Veikkaampa että kohta tavalla tai toisella mitataan se kuinka moni amerikkalainen on todella valmis puolustamaan maata, joka on pahan asialla ja kokonaan pahan vallassa. Kuinka monen pokka kestää puolustaa henkeä, joka tuossa helvetin upeassa maassa on johtanut kaiken oikeasti päin helvettiä.
Vai onko niin, että juuri helvettiä puolustetaan kaikkein kiivaimmalla isänmaallisuustunteella?

Amerikka oli vastaliike euroopalle. Neuvostoliitto ja natsi-Saksa sekä myöhemmin Irak, olivat vastaliikkeitä Amerikalle. Ikäviä, yksipuolisuudessaan totalisoivia ääriliikkeitä kaikki.

Piti siis sanomani:)

Arbeit Macht Frei, raha vapauttaa!

Sven. You got it!

Koska tämä sivu on pyhitetty ensisijaisesti aforismeille, keskustelun voisi tiivistää mietelauseisiin. Tässä yksi, keksikää lisää.

Vain salaliitot eivät purkaudu koskaan.

"Jos te pommitatte meidän kaupunkejamme, me pommitamme teidän" sanoi Osama bin Laden videonauhalla melko hiljattain.

Mikäli tämä on sitä "terrorismin logiikkaa", ei se niin vaikeata ole. Tällainen on primitiivistä oikeudenkäyntiä, joka on lievemmissä muodoissa täysin arkipäiväinen ilmiö. Oman käden oikeuteen turvautuvat tavallisesti ne, joilla ei ole mahdollisuutta riippumattomaan oikeudenkäyntiin - tai halua siihen. (Oman käden oikeus on tuttua vastapuolellekin, kuten YK:n toistuva ohittaminen ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussopimuksen ratifioimatta jättäminen osoittavat.)

Maksaminen samalla mitalla näkyy siinä, että iskut viedään vastustajan maaperälle.


Osama Bin Laden, 1997: "A reaction might take place as a result of US government's hitting Muslim civilians and executing more than 600 thousand Muslim children in Iraq by preventing food and medicine from reaching them. So, the US is responsible for any reaction, because it extended its war against troops to civilians."

Bin Laden, 1998: "Our mothers and daughters and sons are slaughtered every day with the approval of America and its support. And, while America blocks the entry of weapons into Islamic countries, it provides the Israelis with a continuous supply of arms allowing them thus to kill and massacre more Muslims. Your religion does not forbid you from committing such acts, so you have no right to object to any response or retaliation that reciprocates your own actions."

Bin Laden, 2001: "We treat others like they treat us. Those who kill our women and our innocent, we kill their women and innocent, until they stop from doing so."

(Katkelmia englanniksi käännetyistä haastatteluista ja lausunnoista.)


Primitiivistä oikeutta. Julmaa, mutta ei käsittämätöntä.


Madridin pommitusten jälkeisistä tapahtumista on mahdollista päätellä niinkin, että Al-Qaidan noudattama linja toimii; Espanjassa vaihtui hallitus ja joukot vedettiin pois Irakista.

Bin Laden, 2003: "America won't get out of this crisis until it gets out of the Arabian Peninsula, and until it stops its support of Israel. This equation can be understood by any American child, but Bush, because he's an Israeli agent, cannot understand this equation unless the swords threatened him above his head."


Sitä paitsi maailman suurinta sotilasmahtia vastaan tuskin taistellaan menestyksekkäästi sen omilla ehdoilla.


Siinä muutama huomautus "terrorismin logiikasta" sellaisena kuin minä sen näen.


--

Yksi päivälehtemme kuvaili iskuja juuri "käsittämättömiksi", mutta kyllä nämä minusta ihan käsitettäviä asioita ovat. Bin Laden on antanut monia haastatteluja ja lausuntoja 90-luvulta lähtien ja toistuvasti väittänyt, että iskujen tekemiseen on reaalipoliittiset syyt.

Bush ja Blair ovat yhtä ahkerasti väittäneet, että iskujen syyt ovat ideologiset vailla yhteyttä noudatettuun ulkopolitiikkaan. Aikamoinen ristiriita.

Älyllisesti ja moraalisesti rehellisen olisi otettava parhaan kykynsä mukaan selvää Lähi-idän tapahtumista ja poliittisista taustatekijöistä ennen kuin voi punnita, kumman sanomisissa on enemmän katetta.

Ja huomautan, että iskujen oikeutuksesta en sanonut mitään.


Osama Bin Ladenin kommentit:

http://www.justresponse.net/Bin_Laden4.html
http://wikisource.org/wiki/Text_of_2004_Osama_bin_Laden_videotape

Täällä taitaa olla päällä jonkinlainen RobinHood-syndrooma. Oletetaan, että kaikki, jotka eivät ole kärsineet tuhatvuotista kurimusta joutavatkin räjähtää taivaan tuuliin. Eihän englantilaisia köyhiä ole varmaan olemassaan, ei varsinkaan metroissa... keskituloisethan ovat tietty ansainneetkin tulla lahdatuiksi. Pääpointti on se, että jonkun toisen kurimus tulee kuulluksi. Länsimainen köyhähän on pelkkää pullamössöä kaikki tyynni siinä vaiheessa, kun pommittaja saa päähänsä tappaa joutavat tyypit ympäriltään.

Kun siviiliuhreista on ollut puhetta ...

Eilen oli YLE:n uutisissa juttu tämän nykyisen Irakin sodan siviiliuhreista. Lainaan:

"Lähes 25 000 irakilaista siviiliä on kuollut sitten vuoden 2003 maaliskuun, jolloin Yhdysvaltain johtama liittouma hyökkäsi Irakiin. Viidesosa 25 000 kuolleesta on naisia ja lapsia, ja noin puolet kuolemista on tapahtunut pääkaupungissa Bagdadissa.


Joka päivä keskimäärin 34 irakilaista on saanut surmansa sitten vuoden 2003. Lisäksi yli 40 000 ihmisen arvioidaan loukkaantuneet kahden viime vuoden aikana.

Räjähteet ovat aiheuttaneet noin puolet kuolonuhreista.

Tutkijaryhmän raportin mukaan USA:n armeija on vastuussa kolmasosassa taistelun ulkopuolisista kuolemista. USA:n syyksi katsottuja siviilikuolemia tapahtui etenkin kahtena varsinaisena sotakuukautena keväällä 2003.

Raportin tekijöiden mielestä on erityisen huolestuttavaa, etteivät miehityksen pääarkkitehdit Yhdysvallat ja Britannia ole antaneet luotettavia arvioita siviiliuhrien määrästä."


http://www.yle.fi/uutiset/ulkomaat/oikea/id14830.html

Miksi massamurhaajat ovat vielä vapaana? Onko liittoutuma lain yläpuolella? Vai onko liittouma peräti laki?

Juuri tähän yritin viitata. Keskustelua on leimannut täydellinen suhteelisuudentajun puute ja yksisilmäinen länsimaakeskeisyys.

Sellaisten ihmisten kommenteihin, jotka uskovat olevansa kaiken ulkopuolella julistautumalla "taviksiksi" tai vakuuttelemalla syyttömyyttään ja viattomuuttaan maailman tapahtumiin, ei voi kuin hymähtää ja muistella historian hirmuhallitsijoiden tukimiehiä.

Minusta tässä keskustelussa mennään vain toisesta ääripäästä toiseen. Samanlaista yksisilmäisyyttä. Se mikä koskee Bushia ja hänen tukijoitaan tulisi koskea myös kaikkia muita, jotka hallitsevat väkivallalla.