Kontallaan.jpg

"Tiedämme, ettei prostituutio ole Suomessa käypä leipäpuu, mutta silti sanomme naisten tekevän  työtä, myyvän ostajille, harjoittavan ammattia."

Tämä Kaarina Hazardin lause on osuva. Ja napakymppiin se jysähtää, kun sanan "prostituutio" tilalle vaihtaa sanan "kirjallisuus" ja sanan "naisten" tilalle vaihtaa sanan "kirjailijoiden".

Viime yönä luin Hannu Raittilan kirjallisen pyttipannun Kirjailijaelämää, joka toi monilta osin mieleen Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuoleman. Raittilan kirjan ydinteema on se, ettei kirjojen kirjoittaminen kannata. Eikä taida kannattaa tämänkään jälkeen. Kustantajana olisin jättänyt Raittilan kirjan julkaisematta. Se on keskeneräinen, luonnosmainen, sekava sekä rakenteeltaan että sisällöltään. Säälimättömällä editoinnilla siitä olisi ehkä saanut kelpo esseen johonkin kirjallisuuslehteen.

Kaarina Hazardin kirjasta Kontallaan on sanottava, että se on tämän vuoden väkevin lukukokemus. Hazardin ajattelu on vääjäämätöntä, loogista ja sopivan haastavaa, melkein ärsyttävää. Kirjan teemat synnyttävät tukun kysymyksiä ja panevat lukijan tarkastelemaan uutisointia ja journalistiikkaa yllättävistä ja silmät auki räväyttävistä näkökulmista. Suosittelen kylmästi.