Meidän kesäpaikkamme on saaressa Hauholla. Samoissa maisemissa kuvattiin vuonna 1948 Sillanpään romaaniin perustuva elokuva Ihmisiä suviyössä.

Juhannus oli taas perinteinen, saunottiin, uitiin, poltettiin kokko, syötiin makkaraa ja juotiin viinaa. Seisoskeltiin tulilla aamuun asti ja parannettiin maailmaa.

Isäni on edistyksellinen mies. Oli ostanut veneeseen akulla toimivan moottorin. Nimesimme lähes äänettömän moottorin ja veneen yhdistelmän "aavelaivaksi".

Kun olin pikku poika, Ilmoilanselän vettä sanottiin yhdeksi Suomen puhtaimmista. Siitä oli mittaustuloksia. Kalasääski pesi vastapäisen kolmiomittaustornin huipulla ja kalaa riitti. Nyt järvi on rehevöitynyt ja vesi on muuttunut sameaksi. Kalamiehet ovat hävinneet maisemista.

Syyllisiä ei tarvitse kaukaa hakeaa. Juhannusaattona naapurin maatilan isäntä levitti paskaa järveen viettäville rantapelloille. Karmeasta löyhkästä päätellen taisi olla sianpaskaa.

Kun seilasimme aavelaivalla Ilmoilanselän hämärässä, tunsimme ihollamme kuolleiden viikinkien kolean henkäyksen historian ikiyöstä. Näin tapahtumista kertoo Alvettulassa asuva historioitsija Erkka Maula:

"Pälkäneen ja Hauhon asukkaat olivat kuitenkin saaneet tietoa vihollisesta. He järjestivät ylläkön Kyllönjoelle, joka oli silloin koski kahden metrin putouksineen. He rakensivat jokeen esteitä viikinkien aluksille. Egil hyppäsi veneestä virtaan ja yritti maihin hurjistuneena, mutta sai keihään vatsaansa ja kuoli. Hämäläiset ampuivat viikinkeja jousipyssyillä ja heittivät palavia kekäleitä aluksiin, jotka syttyivät herkästi.
Viikingit pääsivät vasta illalla Kyllönjoestä läpi ja purjehtivat Ilmoilanselän ja Alvettulanjoen kautta Hauhonselälle Hyömäen edustalle, jossa piti kohdata Freygeir joukkoineen. Tämä oli kuitenkin joutunut Lusin kannaksella ankaraan taisteluun Alvettulan miesten kanssa ja joutui kääntymään takaisin Vanajalle.
Freygeir purjehti etelään sekä poltti ja ryösti Vannainkylän (Hämeenlinna). Hän jatkoi etelään Hiidenjoelle, mutta siellä hämäläiset hyökkäsivät jälleen hänen kimppuunsa. Freygeir sai nuolen jalkaansa ja joutui suuntaamaan Puujoelle. Sen kautta hän kulki vanhaa kauppatietä pitkin Porvoonjoelle ja Suomenlahdelle. Sieltä laivasto purjehti Saarenmaalle, jossa Freygeir kuoli vammaansa.
Brusi pääsi takaisin kotiin jouduttuaan vielä Tuuloksessakin taistelemaan hämäläisten kanssa. Hän pystytti Egilille muistomerkin Gävlen lähelle. Kiveen hakattiin teksti, jossa kerrottiin Egilin kaatuneen "i Tafstalonti" eli Hämeen kapeikossa."