Siinä vaiheessa kun pitäisi panna mustaa valkoiselle, ilmapiiri on yleensä poreileva ja katseet on suunnattu kauas tulevaisuuteen. Sellaista  kirkasta ystävyyden täyttämää hetkeä on äärimmäisen vaikea rikkoa vaatimalla nimiä papereihin tai allekirjoituksia sopimuksiin. Kaikki osapuolet ajattelevat, että ehtiihän sen myöhemminkin. Me luotamme toisiimme, vankasti, nyt ja aina. Voisimme vaikka suudella toisiamme yhteisestä ilosta. Me kävelemme käsi kädessä läpi suomalaisen kirjallisuuden maiseman, minä ja kustantajani.

Voin kuitenkin vakuuttaa, että kun rahasta on kysymys, tilanne tulee muuttumaan. Kerran tulee aika, kun sopimukset ja sanomukset unohtuvat. Silloin pitäisi olla mustaa valkoisella. Vahva ystävyys ohenee ja se pieni paperi, joka jäi allekirjoittamatta kasvaa paksuksi pinkaksi alimmassa oikeusasteessa ja myöhemmin hovissa, korkeimmassa. Ja se se vasta kalliiksi tulee.

Arvoisat kirjailijat, pankaa aina mustaa valkoiselle, tehkää paperit kustantajan kanssa. Muste ei muista väärin.