Harvemmin kukaan enää muistelee Erkka Lehtolaa, Aamulehden  terävää kulttuuritoimituksen päällikköä, joka kirjoitti mm. kirjan Kovaa pumpulia, joka oli journalismin muistikirja. Mutta Erkka Lehtolaa kannattaa kyllä muistella, hyvällä, ja varsinkin lukea. Hän kuvaa häijynhauskasti Suomea ja suomalaisia ilmiöitä. Kovaa pumpulia kertoo "kirjoista ja elokuvista, keskiluokkaisesta hiljaisuudesta ja keskustelun kuolemasta, sanomalehdistä ja koko tiedotusilmaston tyhjyydestä ja ankeudesta.

Erkka Lehtola kirjoittaa esseessään Jees, lällärikamaa, sanoi Ryhmy tarkan profetian poikansa Jyrki Lehtolan tulevasta urasta ja tavasta kirjoittaa. Erkka Lehtola jakaa jutussaan journalistit brutailijoiksi ja pehmoilijoiksi:

"Brutailu on kovaa journalismia. Se on raakaa sosiaalipornoa puolustuskyvyttömien ihmisten kustannuksella, löysiä mutta näyttävästi tarjoiltuja juoruja, tekomoraalista paljastelua, omahyväisyyttä ja tasapainotaiteilua Lehtimiehen ohjeilla...

Brutaali journalisti suuntaa sanomansa suurille joukoille, ennen muuta irtonumeroiden ostajille, jota monissa toimituksissa pidetään vain tahdottomasti kuolaavana karjana. Lehtien levikkikilpailun koko ajan kiristyessä on brutaaleja journalisteja palkattu pienempiinkin lehtiin; heitä ei ole vain Hymyssä ja Nykypostissa vaan myös Ilta-Sanomissa, Iltalehdessä ja muuallakin.

Brutaali journalisti kirjoittaa "kansalle". Hän on populisti, journalismin vennamo."

Minusta Erkka Lehtolaa kuvaa aika tarkasti Hytösen, Laitisen ja Lehtolan nykyistä brutaalia tapaa kirjoittaa. Mitäpä muuta törkeästi henkilöiden nimillä, henkilökohtaisuuksilla ja oletuksilla perusteettomasti ratsastava kolumnisti on kuin osa säälimättömästi jauhavaa myyntikoneistoa, joka kosiskelee "tahdottomasti kuolaavaa karjaa, irtonumeron ostajia". 

Vielä lopuksi lainaan Erkka Lehtolaa:

"Brutaali journalisti ei välitä tietää siitäkään, että suomalaisella lehdistöllä on sentään aika hienot perinteet; "vapaan maailman" lippu on journalistikunnassamme liehunut kunniakkaasti ja korkealla..."