Ote novellista Nalkuttaja:

- Ulla, anna anteeksi, mutta mun täytyy nyt lähtee paistaan Reinolle kotletteja. Moi.

- Moi itelles. Ai niin Marjatta, joku fiksu sanoi kerran, ettei nalkuttamista idiootteihin kannata edes tuhlata. Ja Enska on fiksu. Tosi fiksu.

Marjatta rientää sisälle ja napsauttaa takapihalla sähkögrillin päälle. Kun hän tulee kotlettien kanssa takaisin terassille, hän kuulee, kun Ensio kurvaa naapurin pihaan. Auton ovi rämähtää kiinni ja kuuluu Ension ääni.

- Moi, kulta.

- Muistitsä tuoda chardonneita? Entä tamppoonit? Ja kosteusvoiteet? Älä vaan sano, että sä unohdit kardemumman? Koska me lähdetään Lappin? Vasta talvellako? Voitsä kuvitella, Reino ei anna Marjatan juoda edes lasillista viiniä! Missä helvetissä sä viivyit? Saatana, onks sulla toinen? Joku suttuinen vosu? Mulla särkee päätä. Mä haluun, että sä annat mun tänään kirjottaa ihan rauhassa. Mä oon taiteilijasielu. Sä et ymmärrä mua. Mä nyt vaan satun olemaan vaikee ihminen. Voi vittu, mä inhoon tätä kotirouvapaskaa! Kyllä meidän pitää muuttaa takaisin Australiaan, lasten luo. Mä tuun hulluksi täällä Suomessa. Enska, tuo mulle lasillinen viiniä...

Marjatta heittää kotletit ja foliopussukoihin käärityt vihannekset grilliin ja alkaa pilkkoa fetaa salaattiin.