turf-war.jpg

Ote novellista Silkkihansikkain:

Onni Lohjelm poikkeaa olutravintolaan juomaan pullollisen belgialaista marjaolutta. Siellä hän törmää paikalliseen kirjailijaan, joka istuu nurkkapöydässä ja kiskoo kossuvissyä kaksin käsin.

- No, mikäs kirjailijan mieltä painaa?

- Julkaisivat tänään apurahojen saajat.

- Ja listalta ei löytynyt kirjailijan nimeä?

- Ei.

Lohjelm kaivaa taskustaan varastetun sikarirasian. Hän repii muovit sen ympäriltä,

avaa ja tarjoaa kirjailijalle. Kirjailija tarttuu laatusikariin ja hymy käväisee suupielessä.

- Maailma on tyly, mutta tarjoaa se kirjailijalle sikarin.

- Kiitti vaan.

- Kiitä taidetta ostavaa yleisöä.

- Vittuiletko?

- En, eikä minulla nyt ole aikaa jäädä sinulle olkapääksikään. Vaimo tekee tänään aurajuustokanaa...

Onni Lohjelm ryystää tuoppinsa tyhjäksi ja kalauttaa sen pöytään. Vaahto valuu

hitaasti takaisin kohti pohjaa. Hän nousee, taputtaa kirjailijaa olalle ja lähtee

kadulle.Kirjailija katsoo hänen loittonevaa selkäänsä ja kiroaa. Lohjelmin taide

myy, rahaa sataa ovista ja ikkunoista ja minun kirjojani ei ymmärrä kukaan,

hän pohtii, nostaa käden pystyyn ja tilaa kossuvissyn tuplana. Katkerat

mietteet katkeavat, kun ulko-ovesta pöllähtää sisään entinen basisti ja

kohta ilmeisesti entinen automaalarikin.