Ote novellista Se on täytetty:

Äiti ja poika astelevat peräkanaa sisään porttikäytävään. Sen päässä häämöttää liikkeen ikkuna, joka on täynnä erinäköisiä ja erikokoisia pölyttyneitä eläimiä. On lintuja, nisäkkäitä, käärmeitä, on kaloja, hyönteisiä ja muita eliöitä. Liikkeen lasissa lukee sama teksti kuin plakaattissa.

Ovikello kilisee, kun äiti ja poika astuvat sisään liikkeeseen. Vastaan lyö apteekeista ja sairaaloista tuttu lääkeaineiden lemu. Hämmästyneinä äiti ja poika katselevat ympärilleen. Liike on pullollaan toinen toistaan hienompaa eläintä - ja miten eläviltä ne näyttävätkään. Pöydällä seisoo kääpiöpäästäinen, sepelkyyhky ja pöydän vieressä metsäpeura. He pysähtyvät toljottamaan massiivista karhua aivan likeltä. Se näyttää siltä, että se voisi koska tahansa lähteä tallustelemaan tai huitaista pitkäkyntisellä tassullaan. Äkkiä heidän vierestään kuuluu:

- Se on täytetty, sanoi Jeesus ristillä.

Jostain eläinten seasta heidän taakseen on ilmestynyt äärimmäisen lyhyenläntä mies, melkein kääpiö. Miehen harteilla roikkuvat pitkät punaiset hiukset ja leuassa rehottaa punainen parta, jossa on ripaus ajan hopeaa. Hän nauraa suu ammollaan ja hänen hampaansa ovat kuin pianonkoskettimet.

- Eikö vaan olekin elävän näköinen karhu? hän kysyy ja riisuu varovasti kumihansikkaita, joista tippuu mustia eläimen karvoja lattialle. – Niin, päivää vaan, olen Esko Mättö.

- Päivää, äiti ja poika vastaavat yhteen ääneen. - Olemme Rabinowitzeja. Tässä on
äitini Martta Rabinowitz ja minä olen Eliel Rabinowitz. Me olemme juuri niitä "helvetin rikkaita Rabinowitzeja", poika jatkaa.

He kättelevät ja Esko Mättö suutelee Martta Rabinowitzia kädelle.

- Mitä voin tehdä hyväksenne? Haluatteko täyttää kuolleen lemmikkinne vai haluatteko ostaa jonkun uljaan otuksen linnanne seinälle toljottamaan?