Faabeli Harakka ja varis

- Tule nyt pois sieltä, varis huusi kuusenlatvasta.

Harakka irrotti parkkipaikalla kohokirjainta auton keulasta. Se oli nähnyt sen partiolennolla. Auringonsäde osui hopeaan ja heijastui harakan silmään. Se oli perso hopeisille esineille ja varasti niitä aina tilaisuuden tullen. Tämän kanssa sillä oli kyllä kova työ.

- Tule nyt, hyvä mies, pois sieltä. Tuo on varastamista, varis raakkui uudestaan.

Harakka käänsi päänsä ja vastasi:

- Älä sinä tule minulle varastamisesta saarnaamaan. Munarosvo.

- Toisten munien ja poikasten kimpussa olen nähnyt sinutkin, harakka hyvä. Miksi sinun pesäsi on täynnä hopeisia esineitä. Mitä sinä niillä teet? Hyödyttömiä kaikki tyynni.

- Et sinä ymmärrä. Sinulla ei ole kauneuden tajua. Sinulle riittää, kun saat parvessa toikkaroida ja metelöidä kaatopaikan kulmilla. Minulle se ei riitä.

- Hah. Mikä voittaa hyvien ystävien seuran? Ei mikään.

- Kukin makunsa mukaan. Minusta on mukavaa sisustaa pesääni. Yympäröin itseni kauneudella.

- Pesät tehdään perheelle asunnoksi, kodiksi. Minun pesäni kelpaavat haukoille ja sarvipöllöillekin. Temppeliäkö sinä rakennat?

- Sinä olet moukka. Keskustelu kanssasi on ajan hukkaa. Et käytä edes koskaan valkoista paitaa.

- Ei varis voi valkoista paitaa käyttää. Se olisi hetkessä likainen. Smokki on variksen vaate.

- Varislintu se on harakkakin. Frakkia en silti vaihtaisi smokkiin.

- Pyrstösi venyi, kun karkasit pirun luota.

- Just. Ja pyrstöni tarttui tervattuun kattoon. Uskotko sinä tuon?

- Uskon mitä uskon.

- Parvessa tyhmyys tiivistyy.

- Olet vain kateellinen laajasta ystäväpiiristäni.

- Siitä raakkuvasta parvesta, joka nujuaa tunkioiden tietämillä? En koskaan!

Viereiseen pihlajaan lehahti tilhiparvi. Olivat tulossa pohjoisesta ja nälissään. Ne alkoivat heti syödä pihlajanmarjoja ja metelöidä. Harakka sai hyvän syyn lopettaa työnsä, joka ei edistynyt muutenkaan. Se lennähti variksen viereen kuusenlatvaan. Linnut katselivat synkkinä alhaalla mellastavia tilhiä.

- Tulevat tänne, toisten pihoille, rettelöimään, harakka sanoi.

- Tilhet, mitä muuta ne ovat kuin surkeita juoppolalleja. Menevät sinne missä käyneitä marjoja riittää, varis jatkoi.

- Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä, veli varis, pohjasakkaa.

- Hei siellä alhaalla! varis huusi.

Tilhet lopettivat pihlajanmarjojen popsimisen ja katsoivat ylös.

- Onks tukka hyvin? varis kysyi.

Sitten varis ja harakka nauroivat niin, että mäki raikui ja oksa katkesi.