Joku kommentoikin, että Prosperon levy naksuu paikallaan. Ninpä. Mutta niin pyörii maailmankin. Suomalaiset kirjailijat kamppailevat pseudo-ongelmiensa kanssa, todellisuus on jossakin muualla. Onneksi sinne pääsee bloggaamalla.

Makailin äsken sängyllä ja luin Paavo Arhinmäen kirjaa Punavihreä sukupolvi, kun puhelin piippasi. Kaveri  halusi tilittää. Hän kertoi, että nyt se Fortum alkaa sitten saneerata. Sitä oli jo odotettu. Espoossa ikänsä töitä tehneille kavereille oli tarjottu töitä Inkoon hiilivoimalasta. Se on kuulemma kuin siirto Siperiaan. Yksi ukko oli mennyt Inkooseen; kaikki ovet olivat lukossa, kukaan ei avannut, avaimia ei missään, piti palata takaisin Espooseen. Jos komennuksesta kieltäytyy, saa lähteä lompsimaan, koska työtä on tarjottu. Monet ovat lähteneet.

Luottamusmiehet ovat lähetelleet viestejä kohtelustaan kansanedustajille. Ei pihaustakaan sieltä suunnasta. Ja miksi kuuluisikaan - hehän ovat Fortumin johdon palkanneet ja optiot siunanneet suunnattomassa tyhmyydessään.

Taas sama kaava toistuu: kun johtoa palkitaan, duunareita heitetään pellolle. Se on kummallinen ja epäoikeudenmukainen yhtälö.

Toinen kaveri oli onneksi vapailla, kun kusi nousi hiusrjaan Tallinkilla. Kertoi, että rahalla on sinetöity jo monia suita. Entisenä Silja Linen duunarina tulevaisuudennäkymät eivät ole kuulemma auvoiset.

Tällainen harmaa päivä on kuin tehty yhteiskunnallisen kirjallisuuden lukemiseen. Näyttää vahvasti siltä, vasemmiston tulevaisuudella on Paavo Arhinmäen punavihreät kasvot. Paavon balalaikan terävät kärjet ovat oikeudenmukaisuus, solidaarisuus ja tasa-arvoisuus.

Olin Paavon kirjanjulkistamistilaisuudessa. Hän oli huolissaan demokratian tilasta, äänestysinnon vähäisyydestä. Hän varoitti kuitenkin protestoimasta "nukkumalla", koska jokainen kotiin jäänyt ääni on ääni zyskowiczille.

Itse kehotan vasemmistolaisesti ajattelevia äänestämään vasemmistolaista, köyhän ystävää. Se on tie olojen parantamiseen tai edes säilymiseen nykyisellään, ja tulonjaon kohtuullistamiseen.