s-pi-s.jpg

Lehden kannessa on kuva lempeästä miehestä, joka sytyttää piippua keskittyneenä. Vuosi on 1953. Ja lehti on Suomen Kuvalehti. Generalissmus Stalin on vasta kuollut.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Suomen Kuvalehden päätoimittaja Ensio Rislakki panee parastaan herttaisessa pääkirjoituksessa, joka on nekrologi Stalinille.  Samalla sivulla on kuva kolmesta miehestä, alla kuvateksti: "Josef Stalin ja hänen lähimmät työtoverinsa Grigori Malenkov ja Vjatseslav Molotov."

 

Pari miestä sentään jäi henkiin. Paljon oli heidänkin varmaan lunastettava henkensä pitimiksi.

 

Ettei totuus unohtuisi, oli meillä aika ruskeakielinen oikeistokin. Voiko enempää enää rähmällään olla?

 

Siteeran muutamia kohtia pääkirjoituksesta (SK 11/1953):

 

"Josef Vissarionovitsh Stalin on niitä maailmanhistorian suuria hahmoja, joiden persoonasta, elämäntyöstä ja vaikutuksesta maailman tapahtumien kulkuun kaikkein vähimmin kiistellään hänen kuolemansa jälkeen.

 

Siihen aikaan kun hän ohimennen tutustui Suomeen, hän kävi täällä jo toisen kerran v. 1918, voitiin tuskin hänen lähimmässä toveripiirissäkään kuvitella, että tuo vallankumouksen aatteelle vannoutunut intomielinen ja voimakastahtoinen georgialainen, joka silloin oli parhaissa miehuuden voimissaan, ei ainoastaan suorittaisi loppuun Leninin johtamaa uuden valtakunnan perustamistyötä, vaan 30 vuoden ajan tämän rakennustyön sieluna ja toimeenpanevana voimana uurastaen nostaisi Neuvostoliiton kansat ainutlaatuiseen asemaan maailman suurten kansojen joukossa."

 

" Ulkopuoliset voivat vain aavistella ja arvailla, mitä vaikeuksia ja pulmia Stalinin on täytynyt jättiläismäisessä rakennustyössään selvittää ja mitä kaikkia harvinaisia ominaisuuksia ne häneltä vaativat. Mutta Suomessa tiedetään ainakin, että hän on poliitikkona osoittanut omanneensa sellaisen todellisuustajun, josta monet maailmanhistorian kaikkein loistavavimmat hallitsijat ja kansojenjohtajat olisivat olleet kiitollisia."

 

"Suomalaiset ovat kiitollisia siitä, että Stalin on suurena valtiomiehenä suhtautunut suurpiirteisesti ja myötämielisesti kansaamme kohtaan, ja kun hänen elämäntyönsä on päättynyt, tässä maassa uskotaan, että hänen seuraajansa, kunnioittavat siinäkin suhteessa Stalinin luomia perinteitä."

 

Aurinkoista päivää teille, rakkaat lukijat!