Lapsien hankkiminen ja parisuhde ovat yliarvostettuja asioita maailmassa. Lisääntyminen elämän jatkumiseksi on tietenkin välttämätöntä kohtuuden nimissä. Parisuhteesta voisin sanoa, että hyvinvointivaltiossa on kyllä muitakin mahdollisuuksia. Lapsella on äiti ja isä ilman parisuhdettakin.

Molempien arvostus ja välttämättömyys perustuvat enemmän biologiaan, uskonnollisen retoriikaan, manipulaatioon, sosiaalisenn paineeseen ja traditioon kuin todelliseen tarpeeseen. Näihin ratkaisuihin automaattisesti päätyvien kannattaisi käyttää suurta harkintaa.

Väestöräjähdyksen edessä syntyvyyden säännöstely on ainoa vaihtoehto. Lapsilisä tullaan tulevisuudessa korvaamaan lapsettomuuslisällä. Eli ne, jotka valitsevat lapsettomuuden, saavat siitä korvausta, mikä on täysin oikein tässä ihmiskanien maailmassa.

Parisuhde on rakennettu pitkälle lapsen turvaksi. Nykyaika on osoittanut, ettei onnettomissa, henkisen ja fyysisen väkivallan marinoimissa kulissiparisuhteissa kannatta jatkaa. Maailma on täynnä sopivampia kumppaneita, jotka tarjoavat henkistä haasteetta, rakkautta ja seksiä ylen määrin.

Yksinhuoltajuus ei ole juuri koskaan merkki epäonnistumisesta vaan rohkeudesta päättää omasta elämästä ja onnesta. Ja ennen kaikkea lapsien onnesta.