" Elviksen kuolemasta kulunut tasan 30 vuotta."

Bullshit! Ei Elvis ole kuollut, Elvis elää. Jos toimittaja keksii noin typerän ja valheellisen otsikon jutulleen hänen kannattaa vaihtaa ammattia tai kuunnella esimerkiksi Elviksen Sun Records-tuotanto tai tsekata 68 Comeback Special. Yhtä typerää olisi väittää, että Lennon, Dylan, Jumala, Hendrix, joulupukki, Stalin, Hitler, Aleksis Kivi, uskonto tai pahuus ovat kuolleet. Eihän sellainen ole  kuollut, joka on läsnä jokapäiväisessä elämässä. Eikä sellainen kuole koskaan, mikä muistetaan. Kuolema on unohtamista. Ja sellaisesta kuolemanjälkeisestä elämästä kirjailijatkin haaveilevat.

Elvis_Lives.jpg

Täällä blogosfäärissä liikkuu monenlaista sädekehänhimmentäjää. Hiihtelevät metsän reunassa hämärissä ja kaivelevat esiin kaikenlaista paskaa. Viimeisinä vuosinaan Elvis oli toki sekaisin ja sähläsi huume- ja lääketokkurassa. Mitä sitten? Ei voisi vähempää kiinnostaa mitä Elvis touhusi alalauteilla, koska ylälauteilla hän lauloi ja laulaa edelleen kuin taivaanenkeli.

Eeva-Kaarina Aronen kirjoittaa HS Näkökulmassa 16.7.07  ymmärryksellä Elvis-kultista otsikolla "Kuningas elää, te vähäuskoiset". Hän sanoo, että "Elvis-sotureilla on outo tarve puhjeta silloin tällöin todistamaan" ja päättää kolumninsa Flaming Starin sanoihin:

"Every man has a flaming star, a flaming star over his shoulder..."

Myönnän. Olen Elvis-soturi.