Nyt kun on todettu, ettei Jokelan tapahtumista voi syyttää kotia, koulua, yhteiskuntaa, aseita, koulukiusaajia, rehtoria, pirua, virtuaalityttöystävää, terroristeja, natseja, viherhippejä, kommareja eikä varsinkaan Pekka-Ericin horjuvaa mieltä, on löydettävä uusia syyllisiä. On mentävä syvemmälle, kauemmaksi, historiaan.

Siinä hommassa kunnostautuu jälleen suoraselkäinen Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus, ja vilahtaapa siellä kaikkien alojen asiantuntijan Juha Sihvolankin nimi, joka ei malta olla avaamatta sanaista ruumisarkkuaan.

Kun elävän filosofin Linkolan päätä ei saatu pölkylle, lähtee lynkkausjoukko kaivamaan haudoistaan tuomiolle joukon "pään sekoittavia" filosofeja ja utopisteja.

Älkää syyttäkö teostani lukemiani kirjoja, pyysi Auvinen. Ja sen nämä piittaamattovat heti tekevät, syyttävät. 

Juha Sihvola näkee Auvisen julkilausumassa selviä vaikutteita Platonin Valtiosta, Nietzschen teoksista sekä Huxleyn, Orwellin ja Bradburyn romaaneista. Eikä se ole ihmekään, koska Auvinen listasi juuri nämä nettivideosivullaan. Minäkin, yksinkertainen ihminen, olisin saattanut huomata yhteyden, vaikka en olekaan Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtaja, aatehistoriaan perehtynyt professori. 

Uskomattomat ovat Jokelan tapahtumien jälkivaikutukset, jos yhden häiriintyneen nassikan tekosten seurauksena aletaan laatimaan kiellettyjen kirjojen listoja ja muuttamaan opetussuunnitelmia. 

En tiedä voiko mitään rakastaa kriittisesti - viisautta kai pitäisi. Ei esimerkiksi Platonin kirjoittama Sokrateen puolustuspuhe ihannoi itsemurhaa, se on viiltävä kuvaus tietämättömyydestä ja oikeusmurhasta.