Tyttö oli saanut koulutehtävän. Piti kirjoittaa tietyistä faktoista tarina. Oli kuulemma vähän takkuista. Yritin auttaa - ei olisi pitänyt. Ehdotin Petri Tamminen-harjoitusta. Sanelin tytölle itse päälauseproosaa:

Susanna syntyi saunassa Pohjanmaan lakeuksilla. Pesuvesien mukana, mummo sanoi. Äiti oli työssä tehtaassa, Lapualla. Isä kuoli räjähdyksessä. Veli syntyi vesipäänä. "Oi meitä onnettomia", äiti sanoi, kun veljeä kuskattiin traktorin peräkärryllä laitokseen pakkasessa ja viimassa. Susanna päätti lähteä joskus lukemaan lääketiedettä ja ehjätä veljen. Susanna oli kiltti koulussa. Koulumatkalla pojat antoivat hänelle lumipesut ja tönivät hankeen. Eikö lapualaisille räkänokille löydy enää miestä painikaveriksi, vaari ihmetteli ja räkätti rumasti päälle. Illalla peiton alla Susanna rukoili jumalaa. Hän toivoi, että Herra kostaisi pojille ja lähettäisi ne suoraan helvettiin kulkematta lähtöruudun kautta. Susannan opettajan nimi oli Rummukainen. Hän huomasi nopeasti Susannassa piilevän lahjakkuuden ja kannusti Susannaa yhä parempiin suorituksiin. Susanna vastasi Rummukaisen huutoon ja sai joka kevät stipendin. Susanna seisoi Seinäjoen asemalla. Hän lähti lääketieteellisen pääsykokeisiin Helsinkiin. Asemalla junaa odotteli naapurin Jomppa. Jompan elämä oli ollut loputonta alamäkeä peruskoulun alaluokilta lähtien. Hän lauloi humalapäissään Pettäjän tietä ja tanssahteli kömpelösti. Hän vakuutti Susannalle, ettei kusekaan tähän tuppukylään sen jälkeen kun pääsen Tampereelle. Junassa Susanna joi mansikkamehua villasukasta. Maisema vaihtui ja maailma oli avoin. Susannan teki mieli kirkua riemusta ja huikaisevasta vapauden tunteesta. Susanna pääsi lääketieteelliseen. Hän vietti railakasta opiskelijaelämää, mutta valmistui nopeasti. Hän erikoistui kirurgiaan. Susanna asui Töölössä Sibeliuspuiston vieressä. Hän talutti tanskandoggiaan Rajasaaressa ja haaveili talosta meren rannalla. Susanna biletti ankarasti yökerhoissa. Hän etsi sitä oikeaa. Kerran eräs entinen NHL kiekkoilija sanoi Susannalle Kaarlessa: "Terve". Susanna kirjoitti sen muistiin päiväkirjaansa ja ympärille hän piirteli punaisia sydämiä. Susanna harrasti kuviokelluntaa ja yösuunnistusta. Hän ei syönyt punaista lihaa sen jälkeen kun hän näki televisiosta ohjelman tuotantoeläimien kohtelusta ja elinoloista. Kolme vuotta sitten postiluukusta kolahti kortti. Siinä luki: "Susanna, tulisit joskus käymään kotona, Pohjanmaalla Äitisi on sairas eikä elä enää pitkään. Jomppa joi pakkasnestettä. Hänet pantiin multiin viime viikolla.Olin ainoa saattaja. Susanna, etkö enää muista, miten lakeus kirkui ja pilvet olivat korkealla, kun suutelimme. Latomeressä ei voi vieläkään uida. Terveisin Pertsa. Susanna päätti lähteä kesälomalla katsastamaan Kauhavalle entistä painimestaria. Molskilta on lyhyt matka makuuhuoneeseen, hoki vaarikin päissään serkkupojan ökyhäissä.