Suomi ei elä enää metsästä. Se tiedetään nyt varmasti ja se on meille monilla tavoilla viime aikoina näytetty - ihmisille annetaan kenkää, tehtaita suljetaaan, tuotantoa siirretään sademetsiin, sinne missä paperin tuotantokustannukset ovat kaikin tavoin halvempia, sinne, missä metsä kasvaa nopeasti.

Nyt kun suomalaisten jääräpäisesti toteuttama paperipuupoliitiikka on saanut kuoliniskun, on aika yrittää erikoistua ja miettiä miten suomalaisesta puusta saisi tuottoa. Onko vaihtoehtona sitten kitaroiden valmistus, suomalainen huonekalumuotoilu vai puusta rakentaminen? Sitä suomalaisen valtiovallan kannattaisi miettiä ja siihen kannattasi nyt panostaa.

En tiedä, mitä Esko Ahon johtama metsätyöryhmä sai aikaan. Tuskin mitään.

Suomessa on koko tämän säälimättömän ja  välinpitämättömän parempaan tuottavuuteen ja ihmisen hyvinvointiin tähtäävän luonnonriiston ajan sittenkin ollut ihmisiä, joille koskematon metsä on ollut sitä "vihreää kultaa". Se on osattu nähdä laajemmin eläimien, eliöiden ja kasvien kasvualustana. Osana rikkomatonta luontoa, jossa ihminen on vain läpikulkumatkalla.

Vihattu, inhottu ja pelätty Pentti Linkola on varsin ponnekkaasti ja hyvin perustellen esittänyt suullisesti sekä kirjallisesti luontoa suojelevia toimenpiteitä ja ajatuksia. Mitä suurimmalla ilolla ja mielihyvällä luin aamulla Helsingin Sanomista, mitä Pentti Linkolan hirviömäinen ja aloitteellinen toiminta on nyt saanut  aikaan.

Monille aikalaisille tulee yllätyksenä että tulevien sukupolvien rakastetuin marttyyri on Pentti Linkola, joka pelasti heille edes osan siitä luonnosta, jonka suomalaisen hyvinvointivaltion rakentaminen melkein tuhosi ja imi kuiviin.