Tunnista kirjoittajat, suomalaiset kirjailijat.

1.

Iltapäivällä pikku-Tuomas tuli kattila kädessään ladon edustalle. Hän laski ruoan nurmelle, meni kyykkysilleen koiran luo, otti kädellään etutassusta. Se oli veltto. Kärpänen kaivoi Turren silmää.

 

2.

Hän makasi rämeikössä joen rannalla liikkumattomana aamuhämärästä yön hämärään, jolloin hän katosi. Viikon päivät hän oli siellä, ilman että hänen olinpaikkaansa keksittiin.

 

3.

Viinan juominen ei ole mikään helppo harrastus. Minunkin piti ryyppääminen aikanaan oikein opetella, järjestelmällisesti ja kivun kautta. Ennen minulla oli taipumus väsyä ennen puoltayötä, ja siihen tarvittiin kaksitoista senttiä valkoviiniä. Kun kaverit seuraavana aamuna kertasivat edellissillan huikeita tapahtumia, tunsin olevani niin yksin. Mutta mitä muuta minä olisin voinut olla, maalta tullut untelo, pienen kunnan kasvatti. Siellä ihminen oli loppuikänsä juoppo, jos hänet oli yllätetty juhannuksena saunakalja kädessä.

 

4.

Kotimökki oli niin köyhä, ettei siinä ollut kuin lutikoita ja russakoita. Ja meitä silmittömiä kakaroita lisäksi. Äiti oli hyvä ihminen, mutta se oli alapäästä vähän löysä ja kulki enimmäkseen kylillä. Siivosi taloissa lehmänsuolia, karttasi villoja ja pyykkäsi. Isästäni minä en tiedä mitään. Eivät tienneet sen puolesta siskot ja veikotkaan. En minä rupea siitä äitiä moittimaan. Äiti oli hyvä ihminen, kyllä se parhaansa meidän hyväksi teki.

 

5.

Naisentarpeessa nuoret miehet ajoivat eräässä kylässä Pohjanmaalla hessahtaneen naisen mökille ja esittelivät itsensä levyfirman herroiksi ja tarjosivat koelaulua. Pistivät sähköparranajokoneen johdon salkkuunsa ja se oli mikki. Nainen lauloi ja miehet vetivät viikseen ja kertoivat kaikille ja kaikki kertoivat eteenpäin ja minä vielä kirjoitan sen tähän, mutta näin on elämän laki.

 

6.

Minä olen kuusikymmentäkahdeksan. Se ei ole Totta. Mutta en minä voi sitä korjata enää kun Viljo joka on Hullu on kirjoittanut sen ylös. Minä olen kuusikymmentäkahdeksan vuotta ollut täällä. Sitä ei usko kukaan Sillä se on Totta.

 

7.

Heillä ei ollut kummallakaan lakkia. Valtion naara oli repinyt Villen posken. Siitä oli lähtenyt palanen ja pienet hampaat näkyivät poskireiän läpi. Silmissä oli jääriitettä, aivan pieniä kauniita jäätähtiä. Esko tuijotti avoimin silmin taivaalle. Lennu vilkaisi ylös. Lintua ei näkynyt. Lennu ajatteli, että Esko näki.

 

8.

Hän oli mykkä ja tyyni, mutta kätensä hän puski syvälle housuntaskuihin, ja alasvedetyn lakinlipan ja takkuisen otsatukan varjosta kiiluivat hänen pienet harmaat silmänsä viimeiseen asti sanomatonta vihaa.

 

9.

 - Mitäs tuo Perkele tuossa makkaa, se kysy. 

 

Mie sanoin, että helvetin sonni otti ja kuoli vihoin ja viimein. Poika nyökkäsi oikein helpottuneen näköisenä, käveli ruuhmiin yli, ja syöhmään. Sillä oi kova nälkä ko olit koko päivän järvelä tarpohneet.

 

10.

Vaimo on yön yli kursseilla. "Se on miehen kanssa", aviomies havahtuu. Käsitys kypsyy seuraavan päivän. Kun vaimo illalla palaa, vastaanotto on viileä. Uutisten jälkeen mies jo lyö. Hän lupaa lopettaa heti kun toinen tunnustaa. Ei hän lopeta.

 

Huorittelua ja läpsimistä jatkuu se viikko. Lauantaina vaimo käy lähikaupassa. Kolme minuuttia meno, kolme takaisin ja kolme kaupassa., mies arvioi ja ottaa aikaa. Vaimolla menee kymmenen. Vaimo hyräilee kasseja purkaessaan.