Odottelen lumimyrskyä.

Poika laskee reikäisellä pulkalla mäkeä. Ei ole lunta juuri enempää kuin väriksi, mutta alas tullaan. Aika hurjalta näyttää - duudsonilta. Nyt taisi sattua! Poika kerää luunsa ja lähtee linkuttamaan tänne päin. Häviää kohta ikkunan katveeseen. Tulee taas näkyviin. Nauraa. Näyttää kädellä, että lähtee naapuriin, isompiin mäkiin. Heilauttaa kättään ja häviää näkyvistä.

Sellaista se on. Lapset lähtevät isompiin mäkiin. Heilauttavat kättään ja häviävät näkyvistä.

Se on vain hyväksyttävä, vaikka itkettääkin.