Suna Vuorio kirjoittaa (HS 19.12.08) teatterialan seksuaalisesta häirinnästä. Se on kuulemma alalla tapa ja tabu. Sellainen tabu olisi kyllä syytä murskata mahdollisimman nopeasti, koska seksuaalinen häirintä ei saa olla tapa missään. Jokaisella naisella on oikeus omaan ruumiiseensa.
Minuakin on nuorena opiskelijana kourittu kaksin käsin ison ammattiteatterin harjoituksissa, joita seurasin opinnäytettä varten. "Oli ihan pakko kokeilla", perusteli itseäni parikymmentä vuotta vanhempi miesnäyttelijä. Tapauksella oli useita todistajia, joista kukaan ei sanonut mitään. En minäkään. Häpesin.
Joitakin vuosia sitten merkittävässä asemassa teatterialalla toimiva mies ehdotti minulle aivan tavanomaisen haastattelun päätteeksi seksiä. Ensin hän kehotti sulkemaan haastattelunauhurin ja sanoi sitten: "Haluaisin rakastella kanssasi."
Tyrmistyin niin, etten tiennyt miten reagoida. Punastuin. Lamaannuin. Syyllistyin. Lopulta raivostuin.
Kun kerroin asiasta kollegoille sekä tuntemilleni teatteri-ihmisille, sain kuulla, että tämä on ollut kyseisen henkilön tapa vuosikymmeniä. Moni kertoi kärsineensä nahoissaan, ettei ollut antanut miehelle sitä mitä tämä halusi.
Ilmeisesti ikuisen vihamiehen sain silloinkin, kun kirjoitin professorista, joka vaati naisnäyttelijäksi pyrkivää riisumaan paitansa Teatterikorkeakoulun pääsykokeissa. Professori antoi aiheesta puhelinhaastattelun, jolla lähinnä pahensi asiaa.
Vaikeneminen on ihmisen intiimeimpiä alueita loukattaessa ymmärrettävää, mutta huono taktiikka, sillä sen ansiosta häirintä jatkuu.
Kaikkien tiedossa, kenenkään puuttumatta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.