Maisema on aina sama, ja kuitenkin eri.
Metsä, hiilellä piirretty, puiden latvoissa laskevan auringon keltainen raita.
Sukellan tuuheaan kuusikkoon kuin naisen sisään. Lumi narskuu. Pysähdyn ja kuuntelen.
Tuuli ja yksinäisen linnun laulu. Siinä metsän äänet. Helmikuussa.
Lumen alla elämä odottaa.
Vilpittömin ilo. Ei mistään ihmisen keksimästä. Luonnosta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.