Nappasin mukaani kirjastosta erinomaisia filmejä, Breaking the Waves, Big Lebowski ja Venetsian Kauppias. (Minua kiinnostaa Shylock, juutalainen kauppias. Onko armoton hyvityksen tarve ja anteeksiantamattomuus jotenkin määräävästi juutalainen piirre?). Kävin samalla hakemassa pullon skottilaista. Kun laskeuduin liukuportaita alas, ylöspäin nousi pari laitapuolen kulkijaa. Toinen tuijotti minua ja huikkasi:

- Mitä Bill Haley!

En osannut siihen nopeasti vastata mitään. Tapahtuma jäi kyllä mietityttämään. Miksi juuri Bill Haley, pallopää, jolla oli teennäinen hiuskiehkura otsalla. Olenko jo turvonnut Bill Haleyn mittoihin? Haley pukeutui kummallisiin ruudullisiin pukuihin, minulla oli päällä ruskea karvakauluksinen lampaannahkatakki. Vilkaisin vielä epävarmana hiuksiani kaupan näyteikkunasta - ei mitään ihmeellistä.

Sinänsä kaveri kyllä osui oikeaan - pidän 50-luvun musiikista, myös Bill Haleystä, jonka taitava bändi Comets svengasi aina kuin kirahvi. Samasta rungosta syntyi sittemmin lyömätön Jodimars, jonka levy Well, now dig this on pyörinyt ahkerasti minun levylautasellani.

Suosittelen kuuntelemaan muutenkin Bill Haleyn tuotantoa, sieltä löytyy todellisia helmiä. Haley ei ole pelkästään Rock  Around the Clock.

Last night I was dreamin'
Dreamed about the H-Bomb
Well the bomb-a went off and I was caught
I was the only man on the ground

There was-a 13 women and only one man in town
Thirteen women and only one man in town
And as funny as it may be
The one and only man in town was me
With 13 women and me the only man around

Haleystä ei tullut koskaan Elviksen, Gene Vincentin, Eddie Cochranin tai Buddy Hollyn kaltaista legendaa, koska hän muistutti enemmän kyläkauppiasta kuin rocktähteä. Alunperinhän Bill Haley oli countrylaulaja.

Mistähän minä saisin oman Rock Around The Clockin? Sen jälkeen olisi helpompi keskittyä epäoleelliseen