pulp-fiction.jpg

Ote novellista Hulluna sinuun:

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ovikello soi. Siihen Carita heräsi. Hän vilkaisi herätyskelloa yöpöydällä. Kello oli kohta kymmenen. Kukahan siellä on näin aikaisin, hän kirosi. Hän nousi ylös, vetäisi silkkisen kimonon päälleen ja laahusti ovelle.

 

Heti kun hän sai oven auki, kaksi tuntematonta miestä astui sisään. Toinen pisti kätensä hänen suulleen ja toinen työnsi lääkeaineelta löyhkäävän rätin hänen nenäänsä vasten. Carita tunsi, miten jalat lähtivät heti alta ja hän putosi hämärään.

 

Carita heräsi auton takapenkillä jyskyttävään päänsärkyyn ja janon tunteeseen. Auto kulki pois kaupungista. Samat miehet, jotka tunkeutuivat hänen asuntoonsa, istuivat tiukasti hänen molemmilla puolillaan. Kolmas mies istui ratissa.

 

- Mitä helvettiä te teette? Carita kysyi. Tämä täyttää kaikki kidnappauksen tunnusmerkit. Tiedättekö te millaisia rangaistuksia vapaudenriistosta saa? Voin kertoa teille, että todella pitkiä.

 

Miehet olivat hiljaa. He katsoivat vain suoraan eteenpäin.

 

- Kissako teiltä kielen vei? Jaahas, antakaas kun arvaan. Te olette Jaken renkejä. Saatanan kusipäät! Nyt jos pysäytätte heti ja päästätte minut, mä lupaan olla ilmoittamatta kytille.

 

Miehet katsoivat ikkunasta ohi kiitävää maisemaa.

 

- Kyllä me hiljaakin voidaan olla. Antakaa kuitenkin tupakka ja tulta. Ja nopeesti.

 

Miehet eivät tehneet elettäkään.

 

Carita huomasi, että nyt oli liikkeellä kovia kasvoja. Hän keksi tarjota itseään. Seksin jälkeen miesten olisi vaikeampi hakata hänen naamansa tohjoksi.