Kaveri soitti eilen eräästä pikkukaupungista.Uutiset olivat huonoja. Sen velipojan duunipaikka oli kilpailutettu ja kenkää oli tulossa. Töitä riittää syksyyn. Tiedotustilaisuudessa aikuiset miehet itkivät kuin pienet lapset. Olivat olleet yli 20 vuotta talossa.
Voi perkele sentään! Taas kerran tehdään duunarin selkänahasta tyllihousuja!
Aina löytyy joku, joka tekee vielä halvemmalla. Ja palvelut huononevat, koska senkin, joka tekee halvemmalla, pitää säästää jossain. Marginaalit ovat niin pieniä. Voin vakuuttaa, että halvin on melkein aina myös laadullisesti huonoin. Katsokaa vaikka halpalentoyhtiöitä. Niissä palvelujen säästökohteet näkyvät ilman mikroskooppia.
Sama kaveri valitti, että nurkalta oli hävinnyt pikkukauppa. Kuka nyt leikkaa raavalle miehelle siansiivua ja paketoi ylikypsää kinkkua? Kenen kanssa nyt turistaan päivän polttavista kysymyksista ja parannetaan maailmaa? Kerroin, että tilanne on sama täällä pääkaupunkiseudulla. Pikkukaupat ovat hävinneet lähes täysin ostoshelvettien kuoleman syleilyssä.
Ilmeisesti kuluttaminen tekee ihmisen onnelliseksi. Niin ahkerasti ihminen sitä harrastaa. Kuin muurahainen. Jo ajat sitten varioin Risto Rasaa: "Jos painat korvasi Ison Omenan kylkeen, voit kuulla kun ihminen kuluttaa."
Pääisiäisenä suurimman kärsimyksen kulutusihmiselle tuottaa se, että kaupat ovat hetken kiinni. Hiljaisuus ahdistaa ja raha polttaa perstaskussa. Jeesus on hurahtaneiden taruhahmo, joka ei kulutusnaulitulta ihmiseltä saa sympatiapisteitä. Mutta pääsiäinen on pian ohi. Sen jälkeen jatkuu kulutusihmisen ylösnousemus.
Lopuksi vielä pääsiäisruno mestarin kynästä 127.0.0.1
huiskis hui
pesen käteni ja
heitän pesuveden viemäriin
sitä edes vilkaisematta
jelpin kevättä rautakangella
seison kuralätäkössä
rikkinäiseen kontioon
tihkuu taivasosuus
tämän maan
ja maailman tapahtumista
minulle riittää se tieto
jonka muuttolinnut
ja tuulet tuovat
ja puitten lehdet
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.