Se on tää paniikin tunne, paniikin tunne - ja se tulee joka kevät.

Kauko Röyhkä: Kevät

Sinä tiedät mistä on kysymys.

Jatkuva erektio ajaa sinut liikkeelle. Lähdet etsimään vastakappaletta, naaraamaan juottoloita. Vatsan pohjassa kutisee kevät. Vedät savua syvälle keuhkoihisi, juot jäykkää ja bissee vuorotellen. Tunnet talven otteen kirpoavan aurinkolasiesi suojassa.

Heräät aamulla soluasunnon lattialta pikkupillun vierestä. Se on liian nuori sinulle. Etsit perse pystyssä sukkiasi sohvan alta. Pukeudut ja painat oven kiinni hiljaa. 

Metrossa yrität muistella edellistä yötä. Et muista yhtään mitään. Kosketat sormenpäällä penistäsi, nuuhkit ja etsit todisteita yhdynnästä. Et pysty katsomaan ikkunasta heijastuvaa kuvaasi.

Ostat kahvia ärrältä. Et ehdi vessaan ja paskaat housuusi. Jätät kalsarisi Tennispalatsin vessaan.

Vedät korjaussarjaa Henry's Pubin terassilla. Nahkaliivimies tuijottaa sinua epäystävällisesti. Tai ainakin luulet niin. Haet handelista ison Jägermeisterin ja menet bussilla kotiin.

Heräät. Kauko Röyhkän levy naksuu levarissa. Jeggupullo on kaatunut valkoiselle nukkamatolle. Pakastepitsa on mustunut vinyylilevyksi uunissa. Palovaroitin vinkuu tasaisesti.

Alkuviikon teet parannusta, perjantaina olet taas valmis mitä synkimpiin tekoihin.