Samaisessa kirjoituksessaan Sananvapaus sanahirviönä (Parnasso 7/2009) Arto Virtanen käyttää viisaaksi mieheksi ihmeen epätarkkaa kieltä, joka synnyttää koomisen paradoksin:

"Nykyään ei enää ole kovin helppo loukata Jumalaa, ellei loukkausta kohdista tietoisesti vieraiden kulttuurien jumaliin, jolloin se on vain rasismin sivutuote."

Jumalan loukkaaminen ei ole ollut koskaan mahdollista.

Jumalan kanssa ei voi käydä vuoropuhelua. Jumalaa ei voi nähdä, Jumalaa ei voi kuulla, Jumalaa ei voi haistaa eikä Jumalaa voi koskea. Jumalan tunnetiloista (loukkaantuminen) ei voi tehdä mitään havaintoja eikä päätelmiä.

Loukata voi vain niitä, jotka uskovat, että Jumalaa voi loukata, Jumalaan uskovia ihmisiä, Jumalaa ihmisessä.