nurse%20stick%201.JPG

Suomen Kuvalehti (45/2007) ja Taloustutkimus ovat tehneet selvityksen ammattien arvostuksesta Suomessa. Edellisen tutkimuksen se teetti 2004.

Nopeimmat nousijat vuodesta 2004 vuoteen 2007 ovat duunariammatteja: hitsaaja, putkimies, sekatyömies, varastomies, kotiapulainen, siivooja,levyseppä, haudankaivaja, ahtaaja ja betoniraudoittaja.

Nopeimmat laskijat ovat maaherra, arkkipiispa, kirkkoherra, piispa, rovasti, valiokuntaneuvos, käyttöpäälliikkö, atk-päällikkö, kansliapäällikkö, ja vientipäällikkö. Huomio kiintyy siihen, että kirkonmiesten ja pomojen arvostus on vahvassa laskussa. Se kertonee suomalaisten suhteesta Jumalan asiamiehiin ja kirkkoon sekä yleisestä auktoritettien arvostuksen puutteesta.

Kärjessä ovat taas vankasti lääkärit ja hoitajat, ykkösenä kirurgi, poikkeuksena palomies kakkosena. Kyynikkona näen tässä vain oman henkensä arvostajien äänestystuloksen, en ammattien arvostajien.

Taideammatteja ei arvosteta juuri ollenkaan, vaikka taideaineiden opiskelupaikoille on tunkua. Kirjailija on taideammatien ykkösenä, sekin vasta sijalla 169. Kriitiiko näyttää olevan aivan hännillä sijalla 361.

Kansanedustajien arvostus on edelleen laskussa (269). Minua ihmettyttää, miksi kansa äänestää kansanedustajakseen sellaisen henkilön, jota se ei itsekään arvosta. Paradoksaalista!

Kirjaan tähän ylös piispa Eero Huovisen oman arvion oman ammatin arvostuksen laskusta:

"Olisiko sellaisten töiden arvostus laskussa, joiden välitön hyöty ei ole mitattavissa? Kuten piispojen."

Huovisen lause on tahattoman koominen ja harkitsematon. Arveleeko piispa, että hyöty mitataan vasta taivaassa?