Martti Anhava kirjoittaa Aforismiblogissa seuraavasti:

"Edellä jo pariin otteeseen mainitulla Paasilinnalla oli tapana lukea suomalaista kirjallisuutta urakoina: jonkun kirjailijan teokset mielellään yhteen menoon ja alusta loppuun. Kerran hän soitti Tuomas Anhavalle:

”Minä olen nyt tutkinut Juhani Siljon tuotannon hyvin tarkkaan kannesta kanteen, ja sanon että siltä mieheltä ei ole jäänyt muuta lukemisen arvoista kuin pari kolme runoa ja ehkä kymmenkunta aforismia.”

 

”Jassoo”, isäni vastasi hyväntuulisesti. ”No paljonko luulet itseltäsi jäävän?”

 

Jos jätän voimasanat toistamatta, Erno ei vastannut oikeastaan mitään."

 

Erno Paasilinnan voimasanojen höystämä reaktio osoitti mitä suurinta viisautta. Hän ei lähtenyt ennustelemaan oman tuotantonsa merkitystä tuleville. Hän jätti tuomion ajan ja lukijoiden käsiin.

 

Lukijat ja kirjallisuuskeskustelu ovat jo vastanneet Paasilinnan puolesta. Sen verran usein Erno Paasilinnan nimi pomppaa esiin. Samoin Martti Anhava itse (!) vastaa isänsä esittämään kysymykseen tällä ja muillakin Erno Paasilinnan kirjoittamista koskevilla teksteillään.

 

Ja ajan tuomiota minä en ole enää todistamassa.