Bloggaaminen tympäisee. Samoin kirjallisuus. Samoin kirjallisuuden ympärillä pyörivät ihmiset.

Mitä hyötyä kirjallisuudesta on? Sehän on pelkkää elämän ääriviivojen kopioimista kalkkeeripaperin läpi ja niiden hailakkaa värittämistä.

Ovatko sanat tekoja? Sitä olen miettinyt pitkään.

Miksi jatkaisin kirjoittamista? Eihän minulla ole mitään sanottavaa. Tuhlaanko elämäni päivät pelkän oman keskinkertaisuuteni esittelemiseen kuten suurin osa suomalaisista kirjailijoista?

Miten koominen oli Hannu Raittilan ja Mervi Kantokorven väittely aiheesta "Voiko kirjallisuutta kilpailuttaa?". Tai ei ehkä koominen vaan täysin merkityksetön, kun maailma ympärillä on liekeissä.

Eräs runoilija  kysyi minulta kerran, että mikä siinä Haavikossa on niin erikoista. Typerä kysymys. Haavikko oli jo silloin kirjoittanut kaiken.