Iso sieppari ei unohda ketään - J.D. Salinger on kuollut.

Salinger tuli kuuluisaksi kirjallaan Sieppari ruispellossa (1951). Kirjaa on myyty yli 65 miljoonaa kappaletta ja se on käännetty monille eri kielille ympäri maailmaa

Salinger erakoitui vuonna 1965. Hän ei halunnut olla tunnettu eikä antanut haastatteluja. Hienoa että on vielä hänen kaltaisiaan kirjailijoita. Salingeria ei olisi voinut nähdä Uutivuodossa, Kirjamessuilla eikä Helsingin Sanomien älykköraadissa laukomassa typeryyksiä. Hän oli KIRJAILIJA eikä julkisuutta janoava selitysautomaatti.

Itse en erikoisemmin koskaan innostunut Salingerin läpimurtoteoksesta Sieppari ruispellossa. Saarikosken suomennoksen slangi oli jo kirjan käännöksen aikaan vanhentunut, nyt Holden Caulfieldin rupattelu tuo mieleen ärsyttävällä tavalla Suomisen Ollin puhetyylin. Pitäisi kai hankkia Schroderuksen kehuttu uusi suomennos.

Saikohan Mikko Rimminen muuten vaikutteita Pussikaljaromaaniin Siepparista?

Paljon tärkeämpiä minulle olivat Salingerin taiturimaiset  novellit kirjassa Yhdeksän kertomusta. Salingerin teokset tulivat lukulistalleni murrosikäisenä heti Steinbeckin ja Hemingwayn kirjojen jälkeen.

Olen aina ollut huomattavasti innostuneempi novelleista kuin romaaneista. Kiinnostus Juha Seppäläänkin lopahti, kun hän siirtyi pitempään muotoon. Suomalaisen romaanin taso on tällä hetkellä surkea, minkä osoittivat tämänvuotiset Finlandia-palkinto ehdokkaat - ilman Hyryä voitaisiin puhua suomalaisen romaanin kriisistä.

Valitettavana kuriositeettina Salingerin kirjasta Sieppari ruispellossa muistuu aina  mieleen John Lennonin murhannut hörhö Mark Chapman. Juuri Sieppari löytyi Chapmanin taskusta repaleiseksi luettuna ja alleviivattuna. 

Kiitos yhteisistä hetkistä  ja kirjoista Mr Salinger,

rakkain ja surkein terveisin,

Lassi Kämäri, lukijasi