Piipahdin kirjamessuilla istuskelemassa baarissa. Vaihdoin siellä ajatuksia mm. Jani Saxellin, Olli Hyvärisen, Heini Lehväslaihon, Ville Hytösen, Jukka Itkosen, Aleksi Ahtolan, Markku Envallin, Arto Seppälän, Reiska Laineen, Tiina Lehikoisen, Asmo Kosteen ja Erkki Melartinin kanssa.

Keskusteluista jäi mieleen ainakin se, että yhteiskunnallinen kirjallisuus harvemmin kestää aikaa. Hyvänä esimerkkinä oli Saarikoski, vastakkaisena taas Catullus. Samoin hyvä havainto oli se, että arki on tabu. Sitä ei kustanneta, siitä ei kirjoiteta, sitä ei kuvata eikä sitä lueta, vaikka se on sitä todellista extremeä. Mitään muita tabuja kirjallisuudessa ei enää olekaan.

Kävin kuuntelemassa ainoastaan aforismipaneelin Mahtuuko maailma aforismiin? Sekin oli täysin turhaa. Kysymykset olivat samat, samoin vastaukset. Tulokulma oli se populistisin ja helpoin mahdollinen. Sinänsä sääli, ettei edes yritetty mennä yhtään syvemmälle, koska paikalle oli raahautunut joukko ammattilaisiakin. Varmasti kokeneilla Seppälällä ja Envallilla ja toisaalta nuoremmalla Lehikoisella olisi ollut muutakin sanottaavaa kuin konemainen omien tekstien lukeminen, jos kysymykset olisi mietitty huolellisemmin. Aikaa tosin oli vähän.

En ostanut yhtään kirjaa. Sain kirjoja ja vaihdoin omaan kokoelmaani muutamia kirjoja perinteisen ja hienon kirjailijoiden tavan mukaisesti.

Oli ilahdutttavaa huomata, että paikalla oli vielä kirjailijoita, jotka muistavat, että sydän on ja sykkii vasemmalla puolella.