Kun sairastelee, tulee selatuksi vanhoja lehtiä. Enempää ei jaksa. Sattuneesta syystä minulla on kotona mm. Suomen Kuvalehtiä. Toisinaan törmään juttuun, josta tekee mieli blogata. Varsinkin toimittaja Riitta Kylänpään jutut herättävät usein mediakriittisen räksytysgeneraattorini.

Muistatteko vielä Kirjamessujen 2009 - sisäänpääsylipun? Sen missä oli tyttö ja bambi?

Sen taustalla käytiin Kylänpään kirjoittaman jutun (SK 43/09) mukaan melkoinen kädenvääntö.

Taiteilija Katja Tukiaiselta tilattiin teos, jossa tyttö näyttää kieltä. Sellaisen taiteilija teki. Hetkisen kuluttua Kirjamessujen tiedottaja tilasi taitielijalta uuden työn, jossa tyttö ei näytä kieltä. Taiteilija teki uuden työn.

Kuvaa oli pidetty yleisöpalautteessa röyhkeänä ja siihen liitettiin myös seksuaalisia mielleyhtymiä. Ja koska kirjamessujen näyttelyryhmätoimikunta ei osannut perustella, miksi maalauksen tyttö näyttää kieltä, kieli poistettiin.

Tulee mieleen toinen aika ja  totalitaarinen valtio tästä lähellä.

Eniten harmittaa se, että kieltä näyttävän tytön viesti on niin vaaraton ja selkeä. Se on kaikille kirjoittajille ja kirjailijoille tuttu. Olen kirjoittanut siitä joskus lauseen:

Kirjoitan. Näytän kieltä lukijalle.