Suomalaiset ovat urheilukansaa, tokaisi Tapio Rautavaara Teeman näyttämässä henkilökuvassa viikonloppuna. Ja poliitikot tietävävät sen. Äänestäjät muistavat niitä, jotka esiintyvät voittajien ja menestyjien rinnalla. Aina on valtiojohdolla kiire sinne, missä suomalaiset urheilijat tekevät sankaritekoja.

Pääministeri Matti Vanhanen menee Kiinaan. Tietenkin. Onhan kyseessä tärkeä kauppakumppani ja maa, jossa suomalaiset yritykset Nokian johdolla polkevat ihmisoikeuksia.

Elokuvaohjaaja Arto Halonen ei mene Kiinaan. Ei tietenkään. Hänelle ei myönnetty viisumia, koska hän teki vuonna 1998 dokumenttielokuvan Karmapa - Jumaluuden kaksi tietä, joka arvostelee Kiinan tekemiä ihmisoikeusloukkauksia Tiibetissä.

Kirjailija Sofi Oksanen ei mene esiintymään Pietariin. Ei tietenkään.Hän on kritisoinut venäläisten harjoittamaa politiikka Neuvosto-Viron aikana. Suomen pääkonsulaatti seuraa valtiojohdon matelevaa linja ja kiistää poliittiset perustelut: "Hän ei ole runoilija, se on runoilta, ja se on aina ollut runoilta"

Pienen maan ulkopolitiikka on miellyttämisen ja lipomisen politiikkaa. Kiemurrellaan käärmen lailla isompien edessä ja esitetään sitten kritiikkiä suljettujen ovien takana. Suomen valtiojohto ei piittaa pätkääkään ihmisoikeuksista, jos piittaaminen vaarantaa kauppasuhteita.

Taiteilijat ovat Suomen omatunto.