Minä teen asioita hitaasti, myöhässä.

 

Paavo Lipponen esiintyi vakuuttavasti A-studiossa, kun häntä haastateltiin kaasuputkikuviosta. Päätin tutustua enemmänkin Lipposen ajatteluun ja hankin käsiini hänen "sivistysteemoja käsittelevän pamfletti-esseekokoelmansa" Järki voittaa.

 

Olen aina pitänyt listoista, joissa luonnehditaan ihmisiä muutamalla sanalla. Ne kertovat enemmän kirjoittajan laiskuudesta ja haluttomuudesta tutustua muiden ajatteluun. Ne ovat kuin viinien kuvauksia.- paitsi mielikuvituksettomampia. Niissä annetaan ihmisestä yhtä positiivinen, tylsä ja yksipuolinen kuva kuin nekrologeissa.

 

Etäisesti muistan, että Lipposen intellektuellilista herätti hieman keskustelua sensaatiolehdistössä. En aio juuri laajentaa sitä, mutta teen muutaman huomion.

 

Lipponen nojaa tukevasti omissa havainnossaan Helsingin  Sanomain intellektuelliäänestykseen 2002 (Helsingin Sanomat 27.01.2002) tuloksiin. Lipposen mukaan äänestyksen voittanut Georg Henrik von Wright täytti kaikki älykölle asetettavat perusvaatimukset (?): laajasti oppinut, erinomainen kirjoittaja, kansainvälistä kokemusta omaava ja hyvä keskustelija.

 

Mielenkiintoista on minusta se, että Lipponen löytää älyllisen jättiläisen tuonen virran takaa. Se lienee helpompaa kuin elävien ylistäminen. Vai onko niin ettei pieneen maahan, Suomeen, mahdu kahta intellektuellia samaan aikaan? Ja von Wrightin valtikan perijä etunimi alkaa peellä.

 

Lipponen muistaa, että hänen filosofian hyllynsä (?) aarre on von Wrightin nimikirjoituksella varustettu Looginen empirismi. Entäs kirjan sisältö?

 

Lipponen arvelee, ettei kukaan suomalainen voisi päästä kansainväliselle intellektuellilistalle, ainakaan sadan huippuintellektuellin joukkoon. Ei edes von Wright. Tosin hän unohtaa taas, että von Wright on kuollut. Lähimpänä aurinkoa hän arvelee olevan Max Jakobsonin, Donnerin ja Klingen (tsiisus!). Lähes helpottuneena Lipponen toteaa että toveri ja kilpailija Tuomiojakin on noteerattu Joschka Fischerin muistelmissa pelkkänä saunakaverina eikä poliitikkona. Hän lohduttaa Tuomiojaa sillä tiedolla, ettei muitakaan suomalaisia politiikkoja noteerata "suurten maiden suurien poliitikkojen" muistelmissa. Mistäs Paavo sen tietää? Ettei vain olisi Paavo ollut etsimässä Akateemisessa kirjakaupassa suurten maiden suurten poliitikkojen muistelmien henkilöhakemistoista nimeä Paavo Lipponen?

 

Tämä Paavon kadonneen intellektuellin metsästys on hupaisaa touhua – melkoista nimien pudottelua ja ignorointia. Kuvaavaa on, ettei hän löydä omasta puolueestaan yhtään älykköä. Toisaalta hän käyttää aika paljon painomustetta todistaakseen, ettei Erkki Tuomioja ainakaan ole älykkö.

 

Kun Lipponen löytää listalleen Aarno Laitisen, joka "taistelee sitkeästi tyhmyyttä ja julkisuuden hype-suuntauksia vastaan", päätän, että on aika sulkea kirja ja vetäytyä takavasemmalle.