46 % Helsingin Sanomien legitoimista intellektuelleista hyväksyy, pienin varauksin, pehmoeläinten leikkelemisen taidekasvatuksessa. Ilmeisesti sama ryhmä hyväksyi elävän ja valheella hankitun löytökissan murhaamisen retkikirvellä, runkkaamisen ja sperman heiton sen kuolleen ruumiin päälle taiteen nimissä.

Esimerkiksi Juha Seppälä kannattaa pehmolelujen silpomista elävien silpomisen sijaistoimintana:

" Poliitikot ja virkamiehet sekä yleisönosastojen ja verkkosivustojen keskustelijat ovat epäilemättä asiantuntijoita mitä tulee faktan ja fiktion sekoittamiseen keskenään, mutta Annantalon kulttuurikurssilta tuskin löytyy maailman ensimmäinen silmätön nalle.

Jos leikkelee leluja, ei tarvitse leikellä oikeita."

Ja kirjailijatko eivät ole asiantuntijoita faktan ja fiktion sekoittamisessa? Sehän on heidän työnsä. Merkillinen ajatus Seppälältä, joka valittelee toisaalla, että lukijat eivät kykene erottamaan faktaa ja fiktiota toisistaan edes hänen kirjoittamissaan kirjoissa. Seppälähän arvelee, että lukijat pitävät Seppälää Seppälän kirjoittamien kirjojen henkilönä.

Ihminen on apina, joka oppii matkimalla. Kaikessa tappamisen kouluttamisessa käytetään elottomia maaleja (nukkeja, eläinten ja ihmisten kuvia), jotka vaihtuvat todellisuudessa eläviin. Sijaistoiminnot ovat sijaistoimintoja

Pehmoeläintensuojelu on nuorten ihmisten inhimillisten tunteiden kohteiden suojelua. Eiköhän tätä fiktiivistä kidutusta tule muutenkin ihan tarpeeksi joka tuutista.

Mihin väkivaltaa tarvitaan taidekasvatuksessa? Elämän ja maailman kopioimiseenko?

Lisäys 8.11.08: Helsingin Sanomien mukaan pehmoeläinverilöylyn järjestänyt taidepedagogi Anne Rossi-Horto joutuu salaamaan yhteystietojaan ja olinpaikkansa. Häntä saalistavat uutisen mukaan erityisesti "vanhemmat naishenkilöt".