- Terve.
- Terve vaan. Arvaa mitä?
- No?
- Mä en ole enää runoilija!
- Ihan tosi! Voiksen noin vain päättää?
- Voi.
- Mä luulin, että runot ovat melkein ylhäältä annettuja, mystisiä, ainutlaatuisen inspiraation tuotteita.
- Raakaa työtä se mulle oli. Sitäpaitsi mä olin aina prosaisti, runoilijanakin.
- Onneksi kukaan ei huomannnut.
- Nii-i. Ei kerrota kenellekään.
- Ei.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.