- Terve.

- Terve vaan. Arvaa mitä?

- No?

- Mä en ole enää runoilija!

- Ihan tosi! Voiksen noin vain päättää?

- Voi.

- Mä luulin, että runot ovat melkein ylhäältä annettuja, mystisiä, ainutlaatuisen inspiraation tuotteita.

- Raakaa työtä se mulle oli. Sitäpaitsi mä olin aina prosaisti, runoilijanakin.

- Onneksi kukaan ei huomannnut.

- Nii-i. Ei kerrota kenellekään. 

- Ei.