Polku viettää alas rinnettä kohti Vitträsk-järveä. Seisomme ihmisen muokkaamalla hiekkatasanteella.Ympärillä vartioivat jättimäiset männyt.  Niiden juuret tunkevat esiin hiekan alta. Suoraan kallioon on kiinnitetty laatta, jossa lukevat tänne haudattujen henkilöiden nimet. Täällä lepäävät Herman Gesellius (1874-1916), Eliel Saarinan 1873-1950) ja Loja Saarinen (1879-1968). Ystäväni haluaa kuvan itsestään laatan vieressä. Otan kuvan.

Kapuamme alas polkua, joka kiemurtelee järveä seuraten takaisin päin. Vastaamme tulee nuori tyttö. Kysyn häneltä spontaanisti:

- Missä Matilda on?

- Matilda? tyttö ihmettelee.

- Niin. Saarisen ensimmäinen vaimo, joka nai sitten Herman Geselliuksen. Hautalaatassa ei ollut hänen nimeään.

- Matilda vaikutti aika pitkään Pariissa, tyttö muistelee. Hänet kai haudattiin sinne.

Jatkamme matkaamme ja mietimme, että onko Matilda haudattu legendaariselle Père-Lachaisen hautausmaalle Morrisonin ja Molièren seuraan.

On lämmin päivä. Vitträsk-järven uimarannalla mulvaa vielä pari lasta rantavedessä isovanhempien tarkan silmän valvonnassa. Kapuamme puhisten ylös talolle. Otamme valokuvia ja puhumme arkkitehtuurista ja ihmissuhteista.

Kysymme ylhäällä nuorelta opastytöltä Matildan viimeisiä vaiheita. Hän ei tiedä niitä, mutta kysyy pulskalta naiselta. Nainen kertoo, että Matilda haudattiin Lyoniin.

Lyonista minulle tulee mieleen vain pikkurikollisen näköinen futaaja Ribéry, joka pienen miettimisen jälkeen pelasikin muinoin Marseillesissa.