Hämärä huone. Säleverhojen välistä valuu tilkkanen aamun valoa huoneeseen. Siellä makaa sängyssään Väinö, 81 vuotta, eläkkeellä oleva kirvesmies.

 

Väinö on laskenut alleen, koska kukaan ei ole ehtinyt auttamaan häntä vessaan. Uloste on liistraantunut takapuolen ja patjan väliin, virtsa kuivunut reisille ja imeytynyt lakanaan.

 

Väinö tuijottaa kattoon. Häntä hävettää. Hän haluaisi päästä jo pois, mutta hän arvelee, että Jumala on hänet unohtanut maailmaan.

 

Sama toistuu yöstä toiseen kymmenissä suomalaisissa laitoksissa, joissa vanhuksilta on riistetty ihmisarvoinen elämä.

 

Väinö voisi olla sinun vaarisi. Tai isäsi. Tai sinä.


Suomi on hyvinvointivaltio, jonka varjoissa on paljon julmuutta, jota perustellaan rahanpuutteella.


Ja rahaa meillä on enemmän kuin koskaan.