Ensimmäiseksi Haavikon tapauksessa oli kysymys siitä, onko Heikki Haavikolla tekijänoikeutta Mauno Saaren haastattelujen pohjalta kirjoittamaan elämäkertaan Paavo Haavikosta. Ensimmäinen oikeusaste totesi, ettei ole.

Toiseksi Haavikon tapauksessa oli kysymys siitä, kumpi asetetaan etusijalle, yksityisyyden suoja vai sananvapaus. Otava asetti sananvapauden etusijalle, samoin esimerkiksi sananvapauteen ja yksityisyyden suojaan perehtynyt tutkija Päivi Tiilikka:

Suomen lainsäädäntö lähtee siitä, että vainajalla ei ole yksityiselämän suojaa.
HS 27.8.2009:
 
Oikeuden päätöksen jälkeen Suomen tietotoimisto julkaisi Saaren ja Heikki Haavikon haastattelun, jossa miehet moittivat toistensa käytöstä Haavikon viimeisenä elinvuonna.
Haavikon mukaan hänen isänsä ei olisi halunnut tavata Saarta, ja Saari valokuvasi Haavikkoa sopimattomasti potilashuoneessa. Saaren mukaan Paavo Haavikko taas nimenomaan pyysi saada tavata häntä, ja kuvat olivat Haavikon piristykseksi. Miehet kiistelevät STT:n haastattelussa myös siitä, kenellä oli oikeus vaikuttaa Haavikon hoitoon ja miten.
Otava menetti Paavo Haavikon kustannusoikeudet lopullisesti Mauno Saaren kirjan takia. Käsittämätön hinta.
 
Otava menetti myös monien kirjailijoiden luottamuksen omia kirjailijoitaan arvostavana ja kunnioittavana kustannusyhtiönä.
 
Hannu Mäkelä lähti Otavalta. Haavikko lähti mutta palasi, nyt lähti sitten tuotanto. Jukka Kemppinen lähti myös. Kuka lähtee seuraavaksi?
 
Sananvapaudella eikä tekijänoikeuksilla ei voida perustella Otavan kustannuspolitiikkaa ohjailevaa läpinäkyvää ahneutta ja tyhmyyttä.
 
Eräiden Haavikkoa lähellä olleiden ihmisten näkyvyys ja intohimot tässä makaaberissa jälkinäytöksessä kummastuttivat, mutta jätän näiden ihmisten motiivit punnitsematta tällä kertaa. 
 
Pienessä maassa kaikki asiat ovat henkilökysymyksiä.
 
Luen Saaren kirjan Haavikosta, kun se ilmestyy. Lienen sitten viisaampi.