Astun metsän hämärästä auringon valoon.

 

Silloin se tulee vastaan, ajatus.

 

Pulssi nousee, kädet tärisevät ja katse terävöityy.

 

Tähtään ajatusta aforistikon läpi.

 

Nopea pitää olla, ampua ehtii vain kerran.

 

Jos ammun ohi, ajatus karkaa.

 

Toisaalta: mitäpä yhdestä ajatuksesta.

 

Ajatuksia tulee ja menee.

 

Eikö tieto ajatuksen vapaudesta tuota sittenkin suurinta mielihyvää.

 

Esitin Robert De Niroa liian kauan, siinä minun Vietnamini.

 

Nyt on muiden vuoro pettyä.