Katja Boxberg ja Taneli Heikka kysyvät kirjassaa Lumedemokratia, keitä olivat suomettumisen suuret hämähäkit, Marxin ritarit ja punaisen laulun laulajat?

Samoin voitaisiin kysyä, kenen kanssa liehakoivat vähän aikaisemmin herra Ylppö & Duodecimin pojat, Himmlerin kalakaverit tai natsiteatterista juopuneet suomalaisen kirjallisuuden portinvartijat.

Samoin tullaan tuomitsemaan meidän aikamme kumarrukset ja pyllistykset, perverssi into yhtyä natoon, puolison sisareen, isänmaan myyminen reppuryssälle ja ankaralla uhrilla hankitun itsenäisyyden lahjoittaminen liittovaltiolle tai radioaktiivinen perintömme.

Lumedemokratia on kaikkien aikakausien tauti. Kun me tuomitsemme heidät, me tuomitsemme itsemme.

Silti ei voi olla hämmästelemättä eräiden ihmisten sokeutta, tyhmyyttä tai innokkuutta liehakointiin ja opportunismiin:

Kunnioitettakoon mielipiteen vapautta. Mutta se joka kutsuu Neuvostoliittoa fasistiseksi ja imperialistiseksi ei esitä mielipidettä. Väite on valhe missä tahansa ja tässä maassa se on provokaatio.

Viisaampi on Tuomas Anhavan neuvo:

Älä kohota aatteen lippua, se kiedotaan arkkusi ympärille.