Arno Kotro kirjoitti tänään Metro-lehden kolumnissa titteleistä. Hän kertoi, että aikoinaan hänen ystävänsä parodioi tittelihakuisia ihmisiä nimeämällä itsensä puhelinluettelossa asiantuntijaksi.

Mutta kuten vitsit usein Kotron muistelokin on muuttunut todellisuudeksi. Yrityskulttuurin matkiminen, organisaatiouudistukset, tietoyhteiskunnan vaatimukset ja palkkojen korjaamistarve ovat synnyttäneet  työpaikoissa joukon dynaamisia mutta megalomaanisia ammattinimikkeitä. Eräs niistä on tietoasiantuntija, joka on otettu käyttöön kirjastoissa. 

Tieto on niin valtava käsite, että sitä on hankalaa kuvata sanoin. Tuntuu mahdottomalta, että pieni ihminen voisi olla tietoasiantuntija. Minusta tuntuu, että jos henkilö olisi parikymmentävuotta sitten väittänyt olevansa tietoasiantuntija, hän olisi lähtenyt valkotakkisten miesten kainalossa pitkälle lomalle pehmustettuun huoneeseen.

En tiedä, kenellä on kanttia esiintyä tai kertoa olevansa tietoasiantuntija esimerkiksi atomifyysikkojen tai tähtitieteilijöiden seurassa. Tai kirvesmiesten tai metsureiden. Tai muusikoiden tai kirjailijoiden. Ehkä tietoasiantuntijuus kaipaisi jotakin tarkentavaa tai selventävää etuliitettä osaamisalueesta. Muuten syntyy tahaton mielikuva henkilöstä, joka esiintyy kaikkien alojen asiantuntijana. 

Tieto on valtaa, totesi englantilainen filosofi ja lordikansleri Sir Francis Bacon (1561-1626). Samoin asiantuntijuus. Ja valtaa moni halajaa, vaikka repussa olisi vähän heikommatkin eväät.