01-28-great-white-shark-mural.jpg

Terveisiä kirjamessuilta. Olen edelleen taipuvainen masokismiin.

Otin pojan mukaan. Hypättiin Kansallismuseon pysäkiltä seiskaan. Samalta pysäkiltä nousi Märta Tikkanen. Ratikka oli täynnä. Kuselta ja hieltä haisevat nuhjuiset bibliofiilit tönivät poikaa ja minua. Olivat menossa etsimään sitä ikuisesti puuttuvaa kirjaa. Teki mieli tarjota tönijöille isällistä avokämmentä. En ole ennen kahtatoista parhaimmillani.

Sanoin viime vuonna kirjamessuista oleellisen, joten en lähde enää toistamaan sitä.

Ostin Prosperon muistelmat vuosilta 1967-1995 4 eurolla, koska halusin tarkistaa pari yksityiskohtaa.

Seurasin Eeva Kilven haastattelun. Viisas ja äärimmäisen kiehtova nainen. Pidän jätisti Kilven suorasukaisesta ja seksuaalisesta kaipuurunoudesta, joka joskus järkytti hänen herkkien lukijoidensa mieltä. Sellaisen kaipauksen ja rakkauden kohteena oleminen on harvinaista ja kadehdittavaa ylellisyyttä miehelle kuin miehelle. Samoin tykkään hänen runoiksi ladotuista mietteistään.

Saaran kanssa riensimme tuijottamaan Juha-Pekka Koskista, joka heitti löylyä Louhi-lavalla.

Pojalla paloi hihat. Vannoi, ettei lähde enää koskaan kirjamessuille. Olisinpa yhtä tiukka. Lähdettiin kotiin rauhoittumaan.

Lisäys: Sain lukijapalautetta. Eeva Kilpeä fanitetaan muuallakn. Lisään tähän loppuuun yhteiskunnallisemman Kilven runon, jossa on melko linkolalainen sävy.

Ennen kuolemaansa
voisi aivan hyvin tappaa jonkun.
Esimerkiksi jonkun metsän tehokasvatuksesta
jankuttavan ääliön.
Se olisi teko.
Pieni kosto Dian Fosseyn ja Chico Mendesin murhista,
Greenpeacen laivan upotuksesta,
Ranskan ydinkokeista Bilboan
ja Mururoan atolleilla
ynnä paljosta muusta.
Pienikokoinen kätevä ase.
Käsilaukkuun mahtuva.
Ei olisi mitään vaikeuksia käyttää sitä.
Mennä seuraamaan jotain paneelikeskustelua.
Valita törkein metsänhaaskaaja.
Pyytää puheenvuoroa.
Nousta seisomaan.
Tähdätä.
Laukaista.
Sen jälkeen sirosti kääntää ase itseensä.
Vetää liipaisimesta.

Miksi ikäloput eivät tee enemmän murhia?
Pitäisi jotenkin hyödyntää kuolevaisuuttaan.

Eeva Kilpi (Kootut runot 1972-2000, s. 432, alunp. kokoelmasta Kiitos eilisestä, 1996)

Suomen dekkariseuran paita oli tyylikäs. Erityisesti mieltäni lämmitti paitaan valittu kovaksikeitetty kirjasintyyppi Remington ;-) Kiitokset kuvan lähettäjälle!

1021759.jpg