Papinniemen aikana Parnasson kansiin ilmestyivät ajankohtaiset ja tuoreet valokuvat kirjailijoista. Itse en ole lainkaan kiinnostunut kuvista kirjallsuuslehdessä, varsinkaan valokuvista, mutta ymmärrän toisaalta päätoimittajaa: valokuva on halpa ja vaivaton tapa tehdä lehden kansia.

Ihmettelen Papinniemen valintaa uusimmassa Parnassossa. Se ei ole linjassa aikaisempien kansien kanssa. Eikö Haavikosta löytynyt yhtään tuoreempaa kuvaa? Liittyykö ratkaisu jotenkin Mauno Saaren ja Heikki Haavikon jupakkaan? Halutaanko kirjailijasta jättää jotenkin elinvoimaisempi ja teräksisempi kuva lukijalle? Eikö tämä ole juuri sitä "sievistelyä", jota Haavikko vihasi?

Onko vanhuksen valokuva nyt tabu?

Erno Paasilina sanoi (muistinvaraisesti) jotenkin näin, että "kirjailija on vainaja jo kirjoittaessaan". Olen samaa mieltä. Teksti jää kirjan kansien väliin ja elää lukijoiden käsissä , jos on elääkseen.