Viitaten Hesarin juttuun Kirjailija on vallan elätti (HS 3.9.2010) Julkaisin tämän 1.10.2007:

"Haavikon kerrotaan sanoneen Hannu Salamalle: Jos aikoo elää kirjoittamalla, on sitten kirjoitettava niin, että elää sillä." - Tuula-Liina Varis

Kari Levola on toimittanut Tammelta ilmestyneen  esseekokoelman Kirjailijan työmaat. Levola on Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja. Kirjassa äänensä saavat kuuluville 16 kirjailijaa 560 jäsenestä. 

Ylempänä Haavikko tiivistää minusta oleellisen. Eli jos ei elä kirjoittamalla, kannatta vaihtaa ammattia tai kouluttautua uuteen ammattiin. Sitähän lause käänteisesti tarkoittaa. Niin tehdään kaikissa muissakin ammateissa, joissa kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.

Koko vapaan kirjailijan käsite ymmärretään Suomessa minusta omituisesti. Onko vapaa kirjailija todella sellainen kirjailija, joka elää kustantamojen armopaloista, lautakuntien ja säätiöiden lipomisesta, palkintojen metsästämisestä, pätkätöistä, journalismista tai taiteilijaeläkkeestä? Minusta kirjailija on huomattavavasti vapaampi, jos hän saa säännöllisen toimentulon päivätöistä. Muun ajan hän on vapaa kirjailija, ja ainakin kieli on puhdas. Toki on myös Haavikon kaltaista vapautta, mutta hän kutsuukin itseään liikemieheksi eikä kirjailijaksi.

Kirjallisuuden paradoksi: lukeminen kannattaa, kirjoittaminen ei. 

Onneksi eivät kaikki ammatissaan kärsivät ja huonosti palkatut, puhumattakaan kaikista saneeratuista, kirjoita kurjuudestaan, ainakaan kirjoja. Voisi kirjasyksyn sato olla vielä laimeampi.(viittaus Suomen Kuvalehden kolmeen tutkijaan).

Otsikoihin nostetut asiat peilaavat yhteiskunnan tilaa. Hyvinvointivaltiossa tärkeiksi nousevat nekin asiat, jotka eivät mahdu ihmisen tarvehierarkiassa tuhannen tärkeimmän joukkoon, kuten kirjailijan työ, runouden tila, proosan yhteiskunnallisuus, aforismien lyyrisyys, luomisen pakko jne.

Valittaminen ei ole uskottavaa, kun on särvintä pöydässä. Yhdenkään kirjailijan en ole kuullut kertovan tai lukenut kirjoittavan mitään omakohtaisiin kokemuksiin perustuvaa leipäjonoista tai Veikko Hurstin järjestämien joulujen tunnelmasta. Oma perse on tietenkin jokaisella lähinnä. Kirjailijallakin.