Kemppinen yltyi ylistämään blogissaan Jouko Tyyriä, ja sivusi siinä samassa myös aforistiikkaa. Näytti siltä, ettei Kemppinen, jonka tietojen laaja-alaisuutta ei voi yleensä olla ihailematta, tunne lainkaan aforistiikkaa eikä sen luonnetta.

Erno Paasilinna punnitsi kerran Jouko Tyyrin kirjalliseksi painoksi vähän päälle 300 grammaa. Se ei ole paljon.

Onneksi aforismiyhdistyksen puheenjohtaja Sami Feiring kommentoi Kemppisen blogissa kylmänviileällä asiantuntemuksella:

"Aforismi on kirjallisuuden kuningaslaji, ovat monet todenneet, viimeksi Parnasson nykyinen päätoimittaja.

Kemppinen puolestaan laskee aforistiikan vammaislajiksi, tosin lausuu heti perään, että hänen tarkoituksenaan ei ole vähätellä aforistiikkaa. Aforistiikka on Kemppisen mielestä yhdellä jalalla juoksemista.

Hieman hämäräksi jää viittaako Kemppinen aforistiikan laatuun, sen keinoihin vai johonkin muuhun.

Jos laatuun, niin kovin nopeaälyisen herrasmiehen (viittaus jutun otsikkoon) viisautta ei ole nimittää yhtä kirjallisuudenlajia vammaislajiksi. Mielipide on samaa luokkaa kuin jos sanoisi, että runous on huonoa tai esseistiikka on huonoa.

Jos keinoihin, niin aforistiikka käyttää ilmaisussaan lähes kaikkia kaunokirjallisuuden keinoja. Proteesit, kainalosauvat tai yhdellä jalalla juokseminen eivät kuitenkaan kuulu laadukkaan aforistiikan piirteisiin.

Lienee myös selvää, ettei aforistiikkaa kirjallisuudenlajina tule arvioida radion mietelauseiden tai häämakeisten ajatelmien pohjalta, kuten parissa kommentissa (nimimerkit Kariav ja Mummo) on täällä tehty.

Radion mietelauseet on tarkoitettu laajalle ja kirjavalle radioyleisölle, hääkarkkien ajatelmat ovat puolestaan elämänviisausrihkamaa, jolla ei ole paljonkaan tekemistä
vakavasti otettavan aforistiikan kanssa.

Aforismi ei myöskään ole "nuorisokirjallisuutta", vaikka Reinzi sitä näin luonnehtii. Aforismi on kiistatta varttuneemman ikäkauden laji. Jotkut nuoret toki lukevat erilaisia mietelmä- ja sitaattikokoelmia, mutta kuten jo edellä todettiin, niistä ei pidä tehdä sen pitemmälle meneviä päätelmiä aforistiikasta
kirjallisuudenlajina.

Suomalainen aforismi voi hyvin. Kotimainen nykyaforistiikka on parhaimpien kirjoittajien ja teosten osalta niin älyllisesti kuin kaunokirjallisesti haastavaa. Lisäksi klassikko-osastolta löytyvät esimerkiksi laajan ja laadukkaan aforismituotannon omaavat aforistikot Mirkka Rekola, Paavo Haavikko ja Erno Paasilinna.

Aforismi on kirjallisuudenlajeista nimenomaan se, jossa juostaan kahdella jalalla: aforismissa pitää olla mukana sekä ajatuksellinen painokkuus että kaunokirjallisesti haastava muotoilu."