Varsin linkolalaiselta ja riipaisevan tutulta tuntuu kirkkoisä Tertullianuksen valitus vuoden 200 tienoilla:

Kaikkialla on jo käyty, kaikki on jo tutkittu, kaikki on käytetty loppuun. Ihmisiä on liikaa, he rasittavat luontoa niin, että se tuskin pystyy enää elättämään moista joukkoa. Rutto, nälänhätä, sota ja maanjäristykset ovat siunauksia sivistykselle, sillä ne vähentävät ihmiskunnan yletöntä kasvua.