Olen viettänyt vapaaherran elämää juhannuksesta asti ja jatkan samoilla linjoilla pitkälle elokuuhun.

Maailmani on ollut sunnuntaihin saakka jalkapallon muotoinen. Katsoin lähes kaikki matsit. Tällaisena helteisenä päivänä voi vähän jälkiviisastella.

Eiköhän viimeistään nyt olisi aika lopettaa Englannin suitsuttaminen? Menestystä tuli viimeksi vuonna 1966.

Afrikka on vielä kaukana kärjestä. Tosin suomalaisena sen sanominen tuntuu röyhkeältä huhuilulta.

Saksa on paska maa, mutta loistava jalkapallomaa.

Brasilia (ikisuosikkini vuodesta 1970) oli pettymys. Joukkueesta puuttuivat Ronaldinhon, Ronaldon ja Roberto Carlosin kaltaiset pelaajat, jotka pystyvät ratkaisemaan otteluita yksin. Kaka samoili varjojen mailla.

Halimalla ei synny maailmanmestareita. Maradona ei saanut ehkä paperilla parhaasta materiaalista tarpeeksi irti. Messi ei kestänyt paineita.

Hollanti oli liikaa Sneijderin ja Robbenin varassa. Kun kummallekaan ei osunut hyvä päivä loppuotteluun, tuli hopeaa.

Espanjaa alettiin pitää ikuisena MM-kisojen alisuorittajana. Nyt tiedettiin, että vain ihme (tai Brasilia) vie Espanjalta kullan. Ottelun ratkaisi Iniesta, jonka otteista välittyi alusta asti nälkäisyys. Robben ei kestänyt paineita, Iniesta kesti - Espanja voitti.

Vihdoinkin Don Quijote voitti taistelun tuulimyllyjä vastaan.

Tämä on ollut hieno loma. En ole lukenut kirjoja. En ole kirjoittanut lausettakaan. En ole blogannut enkä pyörinyt blogeissa tai facebookissa. Olen täysin vieraantunut arkeni tylsyydestä.

Olen seurannut pihapönttöjeni vuokralaisten elämää (kaikissa kolmessa syntyi elämää). Ja lasten riemua kesästä. Se on vilpitöntä.

Aurinko paistaa meidät. Meidän mittarissa  varjossa juuri nyt 29,1 C. Kesä jatkuu. Kesä.