Lähetin 17.10.2008 seuraavan vastineen muistamisesta Mauno Saaren mielenkintoiseen Haavikko-juttuun (SK 41/08). Eihän sitä julkaistu. Syitä voi vain arvailla:

"Mauno Saari kirjoitti koskettavan jutun Rakkaus, viha ja sovinto Suomen Kuvalehteen (41/2008) Paavo Haavikon paluusta Otavalle katkeran riidan ja neljännesvuosisadan eron jälkeen.

 

Muistaminen on tulkinnallinen asia, näkökulma kysymys. Juuri siksi se tekee tapahtumien tarkasta kirjoittamisesta ja kertomisesta niin vaikeaa, lähes mahdotonta.

 

Mutta kun on kysymyksessä Paavo Haavikko, joka pyrki modernistien lailla todenkaltaisuuteen, joutuu Mauno Saaren juttua lukemaan tavallista tarkemmalla suurennuslasilla.

 

Toisaalta Haavikko kirjoitti esimerkiksi Kansakunnan linjan esipuheen lopuksi: "Olen iloinen että olen saanut työni valmiiksi. Toivon, että kirjoituksessani on virheitä."

 

Minulla on nyt kaksi kuvausta Haavikon ja Otavan toimitusjohtajan Olli Reenpään riidasta ja riidan jälkeisistä tapahtumista, samoin Otavan työhuoneelta lähtemisestä. Haavikon oma kuvaus kirjasta Prospero – Muistelmat vuosilta 1967 – 1995 ja Mauno Saaren tuoreempi kuvaus Suomen Kuvalehdestä.

 

Saari:

 

Ilta oli pitkä ja julma. Sen päätyttyä Olli Reenpää uskoi kaiken vielä järjestyvän – olihan Otava hänen ja Haavikon yhteistyöllä pelastettu ja saatu kukoistamaan. Haavikko käveli huoneeseensa ja humaltui, tapojensa vastaisesti oluesta. Ensimmäistä kertaa 17 vuoden urallaan Otavassa hän syyllistyi varkauteen.

 

" Otin kaapista pullon yhtiön omistamaa samppanjaa ja join seuraavana päivänä eromaljan, yksin."

 

Haavikko:

 

Haavikko ei juurikaan nyt enää juonut mielellään nimellistä määrää enempää alkoholia näiden kokousten yhteydessä, tilanteen tuntien. Kello 11, kun keskustelu alkoi, hän oli selvä ja aikoi yöpuulle. Keskustelu alkoi, ja se kesti, Haavikko ryhtyi A-oluen juontiin, joka sopii hänelle yhtä vähän kuin viski. Ja jolloinkin yön edistyessä, sillä keskustelu jatkui yön halki aina aamukuuteen saakka, hän muistaa sanoneensa Olli Reenpäälle, että sinä sanot nyt neljännentoista kerran minulle tänä iltana että "roskaa". Irtisanomista ei Olli Reenpää kuitenkaan yön tunteina ottanut vastaan"

 

Aamu oli surkea. Haavikko otti jääkaapista sinne jäähtymään asetetun kuohuviinipullon salkkuunsa, ajatellen että jotakin hänen on tästä yhtiöstä kaikkien näiden vuosien aikana otettava luvatta, vapaan talouden innoittamana, turhantarkkuudesta tässä luopuen. Lentomatka oli surkea, Haavikko ei ollut edes päästä koneeseen, koska ei tiennyt että matkustajilla pitää olla henkilötodistus.

 

Hän ajoi taksilla maalle, avaimet hukanneena, haki tikasportaat, kiipesi yläkerran parvekkeen kaiteen ylitse sai oven auki, haki lasin ja pullon, istui tyhjänä ja valkoisen hohtavan pöydän ääreen ja päätti, että tämä saa nyt riittää.

 

Saari:

 

Lähdin äänettömästi. Painoin työhuoneeni oven hiljaa kiinni takanani. Jätin vahtimestarille erokirjeeni ja kävelin ulos, Paavo Haavikko itse kertoo."

 

Haavikko:

 

30.päivänä marraskuuta panin oven kiinni hiljaa ettei se paukahtanut. 30.päivänä marraskuuta minä lähdin huoneesta joka ei ollut minun ja kuljin johtokunnan kahvihuoneen lävitse. Suljin oven. Siihen oli asennettu laite, joka veti sen kiinni niin ettei se paukahtanut. Kävelin portaat alas. Tulin ulos, olin selvinnyt hengissä Otavasta.

 

Kertomukset ovat erilaisia, paikoitellen jopa ristiriitaisia ja virheellisiä.

 

Saaren Haavikko kävelee pitkän illan jälkeen huoneeseensa ja humaltuu oluesta, Haavikon Haavikko juo A-olutta koko yön halki aamukuuteen Olli Reenpään seurassa. Saaren Haavikko ottaa kaapista samppanjaa ja juo seuraavana päivänä eromaljan, yksin. Haavikon Haavikko ottaa jääkaapista kuohuviinipullon, lentää Helsinkiin, matkustaa taksilla maalle ja juo kuohuviiniä, yksin. Kaikki tapahtuu samana päivänä.

 

Saaren Otavasta lähtevä Haavikko kertoo Haavikon suulla: " Lähdin äänettömästi. Painoin työhuoneeni oven hiljaa kiinni takanani. Jätin vahtimestarille erokirjeeni ja kävelin ulos."

 

Haavikon Haavikko ei puhu sanaakaan tarkassa kuvauksessaan vahtimestarille jätetystä erokirjeestä.

 

Haavikon sanotaan lähteneen Otavasta "ovet paukkuen", kuten muistokirjoituksissa todetaan. Hupaisaa se on siksi, että Haavikko kirjoittaa yllä lähes päätalomaisen tarkan kuvauksen "hiljaisesta lähdöstä".

 

Toki Haavikko tiesi sen, että Suomessa parodia on mahdotonta. Me teemme sen itse. Muistokirjoituksissakin."