- Voinko puhua nyt suoraan lyriikasta?
- Ole hyvä.
- Otteeni suomalaiseen nykylyriikkaan on löystynyt.
- Ahaa. Miksi?
- Koska olen samaa mieltä Himo Nännikäisen kanssa, joka vertaa nykyrunoutta shakkiin, joka taas on sisävesilaivureiden hommaa.
- Niinkö Nännikäinen sanoi?
- Niin hän kirjoitti. Ja tahdon korostaa, että me emme ole lainkaan poliittisesti korrekteja.
- Miten se ilmenee teistä?
- Me emme kutsu runoutta kuningatarlajiksi vaan kuningaslajiksi. Kuuntelemme Smithsiä ja Morrisseyta. Ja me pohdimme alati sitä, miten olisimme toimineet natsi-Saksassa. Äärimmäisyydet vetävät meitä puoleensa. Olemme nykyeurooppalaisia intellektuelleja.
- Miten taantumuksellista!
- Aivan. Tiesitkö muuten, että loistavat runoilijat ovat tylsiä, koska panevat koko persoonansa lyriikkaansa, kun taas keskinkertaiset runoilijat ovat naamatusten tavattuina kiehtovia ja valloittavia ilmestyksiä, koska eivät osaa pusertaa lumovoimaansa säkeisiinsä.
- Ettekös te edustaneet Nännikäisen kanssa juuri jälkimmäisiä?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.