- Voinko puhua nyt suoraan lyriikasta?

- Ole hyvä.

- Otteeni suomalaiseen nykylyriikkaan on löystynyt.

- Ahaa. Miksi?

- Koska olen samaa mieltä Himo Nännikäisen kanssa, joka vertaa nykyrunoutta shakkiin, joka taas on sisävesilaivureiden hommaa.

- Niinkö Nännikäinen sanoi?

- Niin hän kirjoitti. Ja tahdon korostaa, että me emme ole lainkaan poliittisesti korrekteja.

- Miten se ilmenee teistä?

- Me emme kutsu runoutta kuningatarlajiksi vaan kuningaslajiksi. Kuuntelemme Smithsiä ja Morrisseyta. Ja me pohdimme alati sitä, miten olisimme toimineet natsi-Saksassa. Äärimmäisyydet vetävät meitä puoleensa. Olemme nykyeurooppalaisia intellektuelleja. 

- Miten taantumuksellista!

- Aivan. Tiesitkö muuten, että loistavat runoilijat ovat tylsiä, koska panevat koko persoonansa lyriikkaansa, kun taas keskinkertaiset runoilijat ovat naamatusten tavattuina kiehtovia ja valloittavia ilmestyksiä, koska eivät osaa pusertaa lumovoimaansa säkeisiinsä.

- Ettekös te edustaneet Nännikäisen kanssa juuri jälkimmäisiä?