IS 14.9.09:

"Kirjailija Kaari Utrio, 67, ei aio päätyä vanhainkotiin hoidettavaksi eikä edes kolmen oman lapsensa hoivaan. Utrio sanoo olevansa valmis maksamaan lisäveroa kunnallisten hoitokotien olosuhteiden parantamiseksi, mutta itse hän ei laitoshoitoon halua. Utrion mielestä omaehtoinen kuolema voisi olla jopa ratkaisu suurten ikäluokkien vanhentumisesta seuraavaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan.

- Terveyskeskuksissa voitaisiin jakaa vanhuksille, vaikkapa yli 70-vuotiaille, ystävällisiä "unipillereitä". Se tulee olemaan välttämätöntä, sillä nopeasti kuoleva vanhus on eduksi yhteiskunnalle. Mistä muka kaikille suurten ikäluokkien edustajille saadaan hoitajat? kysyy Utrio."

Kirjailija Utrion heitto on provokatiivisuudessaan hyvä keskustelunavaus.

Minusta jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus arvokkaaseen kuolemaan ja itsenäiseen ratkaisuun, on se sitten "ystävällinen unipilleri" tai armokuolema jossain muussa muodossa.

Samoin jokaisella pitäisi olla oikeus laitoshoitoon, leikkauksiin ja keinotekoisesti pidennettyyn vanhuuteen.

Itse kirjoitin tässä jokin aika sitten lauseen: " Minä olen minun paimeneni, ja sitten kun en enää ole - laitos tai kuolema."

En minäkään halua heittäytyä ainakaan läheisteni taakaksi, kun elämä on ehtoo puolella. Siksi olen maksanut koko ikäni veroja, että saan heittäytyä yhteiskunnan syleilyyn.

Jos lähdetään yli 70-vuotiaiden murhaamiseen, voidaan samalla aloittaa keskustelu nykyisistä eläkemaksuista.

Keskustelu yhteiskunnalle hyödyttömistä ryhmistä laajenee nopeasti vanhuksista työttömiin, vammaisiin, köyhiin jne. Ehkä heillekin pitäisi antaa "ystävällinen unipilleri"? 

Kaari Utrio on niin varakas ihminen, että hänen ei tarvitse kuormittaa läheisiään eikä kunnallisia hoitokoteja omalla vanhuudellaan.

Vielä on ihmisiä, jotka rakastavat elämää enemmän kuin sitä, mikä on "eduksi yhteiskunnalle".

Entä jos me telottaisimme kylmästi suuret ikäluokat? Se ratkaisisi kaikki yhteiskunnalliset ongelmamme kertaheitolla.